Joulukuun alussa julkistettiin kansainvälisen PISA-tutkimuksen tulokset. OECD:n taloudellisen yhteistyön järjestön tutkimuksella mitattiin 65 maassa 15-vuotiaiden koululaisten taitoja ja tietoja matematiikassa, luonnontieteissä ja lukutaidossa. Tällä kertaa tutkimuksessa painotettiin matematiikkaa. Suomi, entinen priimusoppilas, tipahti sijalle kaksitoista. Edelle menivät monet Aasian maat kuin myös naapurimme Viro. Mediassa kohisi ja opetusministeri Kiuru vapisi: peruskoulu on kriisissä.
Suomalaiset yhdeksäsluokkalaiset ovat kuitenkin edelleen OECD-maiden kärkikastia matematiikan osaamisessa. Suomessa kuitenkin erot koulujen välillä ovat kasvaneet. Pohjois-Suomi pärjäsi alueista parhaiten. Toisaalta Pohjois-Suomessa erot tyttöjen ja poikien osaamisessa olivat suurimmat verrattuna muuhun maahan. Pojat pärjäävät pohjoisessa tyttöjä selvästi heikommin kaikilla mitatuilla osa-alueilla. Matematiikassa poikien osaaminen on heikentynyt selvästi edellisestä mittauksesta. Luonnontieteiden osaamisessa ja lukutaidossa pohjoisen pojat tulevat tyttöjä selvästi jäljessä. Myös Itä-Suomessa sukupuolten välinen ero on kasvanut, tyttöjen hyväksi. Muualla Suomessa tyttöjen ja poikien matematiikan osaaminen oli suunnilleen samaa tasoa ja luonnontieteissä ja lukutaidossa erot tyttöjen hyväksi eivät olleet näin suuria kuin idässä ja pohjoisessa.
Miksi Pohjois-Suomen poikien osaamisen taso on selvästi heikompaa kuin tyttöjen? Tutkimuksen mukaan suomalaisten nuorten, niin tyttöjen kuin poikienkin, koulumotivaatio on heikko. Koulussa ei viihdytä. Heikko motivaatio taas ennakoi huonoa menestystä, huono menestys alentaa motivaatiota entisestään. Motivaation parantamiseksi on ehdotettu tieto- ja viestintäteknologian käytön lisäämistä opetuksessa. Tabletit, läppärit, twitterit, flickrit karttakeppien, kalvojen ja kolmioviivainten tilalle niin johan juhanit ja johannat oppivat laskemaan. Koska nuoret viihtyvät ja viihdyttävät itseään verkossa ja pelien äärellä vapaa-ajalla, koulun kannattaisi hyödyntää näitä välineitä myös opiskelussa. Verkko-opetusta myös voitaisiin käyttää peruskoulussa enemmän. Verkossa voitaisiin tarjota myös sellaista opetusta, jota ei pienissä kouluissa ole välttämättä saatavilla: kieliä, tietotekniikan erikoiskursseja, mitä vain.
Tieto- ja viestintäteknologian tuominen kouluihin on tärkeää, mutta se vaatii rahaa ja osaamista. Opettajakoulutuksessa ei juuri perehdytetä uusiin teknologioihin. Opettajakoulutusta on siis uudistettava, mutta myös jo työelämässä olevat opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta kipeästi. Monilla kunnilla ei ole varaa ostaa uusia välineitä, saati sitten kouluttaa henkilökuntaa niiden käyttämiseen.
Pelkästään opetusvälineen vaihtaminen ei ratkaise motivaatio-ongelmaa. Monista oppilaista yhdessä tekeminen on palkitsevinta. Oppilaat pitävät koulussa eniten käsitöistä, liikunnasta ja kotitaloudesta. Niissä ei täytetä tehtäväkirjoja opettajan johdolla, vaan tehdään itse aktiivisesti maali, makaronilaatikko tai metallityö. Tekemällä oppimisen on todettu olevan erittäin tehokas tapa oppia. Ehkä matematiikan, fysiikan tai äidinkielen opiskelu tuntuisi opiskelijoista mielekkäämmältä, jos he näkisivät painovoiman, kolmion kulmien ja pilkkusääntöjen elävän todellisuudessa myös oppikirjan ulkopuolella. Porot on laskettava, seinät on saatava suoraan ja työhakemukset on kirjoitettava niin, että muutkin ne ymmärtävät.
Vanhempien asenne lasten koulunkäyntiin vaikuttaa koulumotivaatioon. Jos kotona suhtaudutaan kouluun ja opiskeluun myönteisesti, opiskelu maistuu nuorille paremmin. Vanhempien vastuulla on myös huolehtia siitä, että lapsi tekee läksyt, laittaa kirjat reppuun ja tulee kouluun ajoissa.
Pohjoisessa kaupunkikoulut pärjäsivät hiukan maaseutukouluja paremmin. Yksi syy tähän voi olla se, että maaseudulla päteviä opettajia ei ole yhtä paljon tarjolla. Pohjoisen koulut voisivat tehdä enemmän yhteistyötä yli kuntarajojen nykyistä verkkoteknologiaa hyödyntäen. Erilaisia valinnaisia aineita voitaisiin näin tarjota nykyistä runsaammin myös syrjäisissä kouluissa. Yhteistyötä voitaisiin tehdä myös kansainvälisesti enemmän. Se voisi lisätä oppilaiden motivaatiota myös vieraita kieliä kohtaan. Samalla opittaisiin niitä läppäreitä ja pädejä käyttämään. Toisaalta koulujen pienuus voi olla myös voimavara: luokkakoot ovat pienet ja yksilöllistä tukea saa helpommin. Myös erilaisia oppimisvälineitä ja –tapoja on helpompi hyödyntää pienissä ryhmissä.
Uutta opetussuunnitelmaa valmistellaan parhaillaan Opetushallituksessa. Yhteistoiminnallinen ja kokemusperäinen oppiminen sekä tieto- ja viestintäteknologioiden hyödyntäminen opetuksessa on kirjattu jo perusteluonnoksiin. Tarvitaan myös rahaa suunnitelmien toteuttamiseksi. Yhteistoiminnallinen oppiminen ei ole mahdollista suurissa ryhmissä. Tietotekniikka ei ole ilmaista. Kalliit tabletit ja älytaulut jäävät hyödyntämättä, jos opettajat eivät osaa niitä käyttää. Kunnat kuitenkin joutuvat säästämään koulutuksesta lähivuosina paljon.
Olisi syytä myös kysyä oppilailta, miksi he eivät viihdy koulussa. Vain siten osaamme muuttaa opetusta innostavammaksi ja vain siten nousemme takaisin PISA-priimuksiksi.
Emilia Nieminen
Opettaja, VTM
Pohjois-Lapin Vihreät
Pisan ensituloksiin voi tutustua sivuilla: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2013/liitteet/okm20.pdf?lang=fi