ROSKAAMISEN OLENNAINEN VÄHENTÄMINEN JA ROSKAAMISRIKOSTEN JA –RIKKOMUSTEN SANKTIOT
Roskaamiseen liittyvät ongelmat
Ympäristökasvatuksella ja –valistuksella on vuosikymmenien ajan pyritty vaikuttamaan asenteisiin niin, että roskaamista ei tapahtuisi. Siitä huolimatta on kaikkialla nähtävissä jatkuvasti lisääntyvä roskaamisongelma. Pikaruokapakkaukset, tupakkarasiat ja –tumpit, makeis- ja juomakääreet, erilaiset muovituotteet ym. leviävät katujen ja teiden varteen, puistoihin, pysäköintipaikoille, yleisille uimarannoille ja muuallekin ympäristöön sekä tonteille. Ongelman lisääntyminen kertoo paitsi asenneongelmista myös yleisestä suhtautumisesta ympäristöön. Se kertoo myös eri tuotteiden myyntitapojen ja –pakkausten tuottamasta lisääntyvästä ongelmasta. – Oman lukunsa ongelmaan tuovat yleiset ja yleisesti hyväksytyt ”kansalliset roskaamispäivät”: vuodenvaihteet, vappu, ”venetsialaiset” jne.
Roskaaminen tuottaa kunnille, valtiolle, yrityksille ja kiinteistöille merkittävät vuotuiset kustannukset. Asiaa ei liene virallisesti tutkittu, mutta kustannukset ovat varmasti kymmeniä miljoonia vuodessa.
Nykyinen lainsäädäntö on roskaamisen suhteen hyvin salliva. Ainoastaan erityisen törkeät ja isot roskaamiset näyttävät johtavan tutkintaan ja tuomioihin, jotka nekin ovat lieviä. Tahallinenkaan ns tavallinen roskaaminen ei johda sanktioihin.
Uusi suhtautuminen roskaamiseen
Uusi suhtautuminen roskaamiseen tarvitaan. Sen tulee lähteä ajatuksesta, että yhteistä elinympäristöämme on kaikin tavoin suojeltava ja roskaaminen on elinympäristöön ja myös ihmisiin kohdistuva rikos. Roskaamisesta aiheutuu vakavaa haittaa ihmisille, eläimille ja muille eliöille ja se on myös luonnonvarojen tuhlausta.
Esitämme, että
jätelakia ja muita lakeja muutetaan em. periaatteen mukaisesti niin, että pienikin roskaaminen katsotaan rikkomukseksi, josta määrätään rikesakko. Suurempien roskaamisten osalta seuraamuksia tulee myös korottaa ja harkita, millä tavalla eniten roskaa tuottavien tuotteiden valmistajat velvoitetaan ympäristövastuuseen.
Roskaamisesta johtuvista kustannuksista joutuvat vastaamaan pääosin kunnat ja valtio. Siksi rikesakon määrääminen tulisi olla mahdollista poliisin lisäksi myös kunnan ympäristöviranomaisella ja sen valtuuttamalla viranhaltijalla. Samalla tavalla voisivat jakautua myös rikesakkotulot.
Ala-Satakunnan Vihreät ry