METSÄMME SYÖKSYKIERTEESSÄ
Asiantuntijatiedon mukaan Suomen metsissä elää 814 uhanalaista lajia ja uhanalaisuuden kynnykselllä lisää 776 lajia. On arvioitu, että noin 1000 luonnonmetsistä riippuvaista lajia elää sukupuuttovelassa ja ne tulevat häviämään jo tapahtuneiden ympäristömuutosten seurauksena. Metsien luontotyypeistä 70 prosenttia on luokiteltu uhanalaiseksi, mikä vastaa pinta-alaltaan puolta Suomen metsistä.
Uhanalaisten lajien kannalta tärkeintä on säilyttää ja lisätä vanhojen metsien osuutta. Nykyisin koko Suomessa on vanhoja metsiä n 4 prosenttia ja siitä suurin osa Pohjois-Suomessa. Etelä-Suomessa vanhojen metsien osuus on noin 1 prosenttia. Suomi – metsien maa – on laiminlyönyt myös kansainväliset velvoitteensa metsäluonnon ja sen lajien säilyttämisessä.
Metsäluonnossa liikkuvat ovat havainneet, että kiihtyvällä vauhdilla metsiä hakataan avohakkuina, revitään kannot, kynnetään, istutetaan ja seuraukset näkyvät. Tuhoisat hakkuu- ja hoitotavat ovat jatkuneet vuosikymmeniä. Talousmetsiksi kutsutut puupellot köyhdyttävät kiihtyvällä vauhdilla metsäluontoa ja lisäävät samalla metsätuhoja: hirvi-, hyönteis- ja myrskytuhot lisääntyvät. Marja- ja sienimetsät katoavat, mikä on haitallista paitsi meille ihmisille myös monille eläinlajeille. Käsittämätöntä on, että tämä kaikki on tapahtunut valtakunnallisesti ohjatusti ja ilmeisesti pääosin laillisesti. Ohjaus tuottaa huonolaatuista puuta metsäluonnosta ja sen lajeista piittaamatta. Uusi metsälaki ei tuo tähän juuri mitään muutosta.
Pääministeri Sipilän hallitus lisää ns biotalous -ohjelmallaan puun käyttöä ja metsien hakkuita. Samalla se on lähes mitätöinyt metsien suojeluun tarkoitetun Metso -ohjelman rahoituksen. Uudet puun käyttöä lisäävät hankkeet (Äänekoski ym) tuovat lisää pelottavia näkymiä syöksykierteestä, joka nykymenolla vain pahenee.
Metsäluonnon syöksykierteen katkaisemiseen on ryhdyttävä heti. Se voidaan tehdä seuraavilla toimenpiteillä:
Asetetaan tavoitteeksi, että vuoteen 2030 mennessä
1. metsistä suojellaan jokaisessa kunnassa vähintään 10 prosenttia ja niin, että valtion, kuntien, seurakuntien ja suurimpien metsänomistajien suojeltava osuus on vähintään 15 prosenttia,
2. valtio rahoittaa suojelun varaamalla riittävät määrärahat ja kannustaa metsänomistajia ottamaan paremmin huomioon luonnonarvot,
3. metsälaki uusitaan pikaisesti niin, että jatkuva kasvatus ja monilajisuus ovat talousmetsissä puuston hakkuissa ja hoidossa pääsääntö ja avohakkuut poikkeus säännellyissä rajoissa,
4. talousmetsissä otetaan myös huomioon metsäluonto kokonaisuutena lisäämällä vanhan puuston osuutta, puiden ikää ja monilajisuutta sekä vähentämällä olennaisesti hoidossa metsäpohjien muokkausta, ojitusta ja istuttamista sekä lopettamalla kantojen raivaus.
Parempaa lahjaa satavuotias Suomi ei voisi antaa itselleen ja nykyisille sekä tuleville sukupolville.
Jorma Hinkkanen, Eura