Vihreiden valtuustoryhmä esittää, että Säkylän kunta aloittaa valmistelun metsätalouskäytössä olevien metsiensä hoitosuunnitelman päivittämiseksi ja päivityksen yhteydessä ottaa kannan, että se pitäytyy avohakkuista ja muista voimaperäisistä metsätaloustoimista ja käyttää metsissään jatkuvan kasvatuksen menetelmiä. Esitämme myös, että kuntamme määrittelee metsänhoidon päätavoitteeksi luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen, ilmastonsuojelun sekä monipuolisten virkistysmetsien tarjoamisen asukkaille.
Kunnilla on erityisvastuu luonnonsuojelusta ja kestävästä kehityksestä alueellaan (KL 1 §, LSL 6 §). Tällä hetkellä hakkuita toteutetaan lähinnä tuloutusperusteisesti, eli hakkuutulojen saamiseksi valitaan paras hakattavissa oleva alue.
Metsienkäsittelymenetelmillä on suuri merkitys ilmastonäkökulmasta, mikä on otettava aiempaa enemmän huomioon. Uudistushakkuut ja niitä seuraava maanmuokkaus vaikuttavat merkittävästi ilmastoon esimerkiksi pienentämällä metsien kykyä sitoa hiiltä ja vapauttamalla maaperän hiiltä ilmakehään.
Hyvinvoivat kuntametsät ovat oleellisia metsälajistonkin kannalta. Paljon uhanalaisia lajeja elää ensisijaisesti metsissä ja runsas joukko lajeja tarvitsee metsiä jossain vaiheessa elinkiertoaan. Suurin uhanalaisuuden syy ja tulevaisuuden riski metsälajeille ovat uudistushakkuuvaltaisen metsätalouden aiheuttamat muutokset muun muassa metsien ikärakenteessa ja lahopuun määrässä.
Myös kunnan omistuksessa mahdollisesti olevien ojitettujen soiden ennallistamisen mahdollisuudet tulee kartoittaa.
Säkylän eteenpäinkatsovaan ja ennakkoluulottomaan imagoon sopii erityisen hyvin, että kunta kantaa vastuuta luonnon monimuotoisuuden säilymisestä ja toimii ilmastovastuullisesti myös metsiensä hoidossa.
Säkylän vihreä valtuustoryhmä,
Reetta Hulmi
Taustaa
Miksi jatkuva kasvatus on hyvä tapa hoitaa metsiä?
Lyhyesti: tuotto-odotukset kunnan metsistä eivät laske, tulovirta on tasaisempi, luonnon monimuotoisuus säilyy, metsälajien uhanalaistumisen kehitys hidastuu, metsien käyttö virkistys- ja luontomatkailukohteena vahvistuu ja maisema säilyy kauniina.
Miksi avohakkuut ovat ongelmallisia monimuotoisuuden kannalta?
Avohakkuu on täystuho lajeille ja luontotyypeille, sillä kaikki puut alueelta kaadetaan muutamia säästöpuita lukuun ottamatta. Yli kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista on metsälajeja, eikä niitä pystytä suojelemaan pelkästään luonnonsuojelualueilla. Talousmetsien käyttötavoilla on keskeinen vaikutus lukuisten lajien säilymiseen, sillä suurimpia syitä metsälajien uhanalaistumiselle ovat lahopuun määrän väheneminen ja metsien hakkuut. Jatkuvassa kasvatuksessa metsä pysyy elinkelpoisena ja pystyy tarjoamaan kodin monelle luonnon eläimelle ja kasvityypille, vaikka sitä hyödynnetäänkin taloudellisesti.
Miksi avohakkuut ovat ongelmallisia ilmaston kannalta?
Puut sitovat jatkuvasti hiiltä ja metsä toimii hiilivarastona. Vaikka hakkuuaukolle istutetaan uusia puuntaimia, muuttuu alue hakkuiden myötä kymmeniksi vuosiksi hiilinielusta päästölähteeksi. Avohakattu aukea toimii päästölähteenä ainakin 20 vuotta, ja myös useimpien puusta tehtyjen tuotteiden hiili palaa ilmakehään muutamassa vuodessa (esim. paperi ja kartonki eivät ole pitkäikäisiä tuotteita). Metsien hiilestä yli puolet on sitoutunut maaperään, ja avohakkuiden maanmuokkauksesta johtuen myös maaperän hiiltä vapautuu ilmakehään.
Metsä sitoo paljon hiiltä kasvuvaiheessa ja vanhempana hitaammin. Eikö vanha metsä nimenomaan kannattaisi kaataa uuden tieltä?
Metsää ei kannata kaataa silloin, kun sen hiilen sitominen on hidastunut, koska metsä toimii tällöin hiilivarastona. Avohakkuut vapauttavat suuren osan tästä varastosta. Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa maaperän hiili ei pääse vapautumaan ilmakehään, toisin kuin avohakkuussa. Ero on erityisen suuri turvemailla, joilla avohakkuut pitäisi kieltää kokonaan.
Onko jatkuva kasvatus taloudellisesti järkevää?
Hakkuita tehdään jatkuvassa kasvatuksessa 15-30 vuoden välein, eli useammin kuin avohakkuisiin perustuvassa mallissa, mutta siinä ei tule kustannuksia metsän uudistamisesta tai taimikonhoidosta. Kaikki hakkuut tuottavat arvokasta tukkipuuta ja siten paremmat tulot kuutiota kohden. Tukkipuuta voidaan käyttää rakentamiseen, jossa puun hiilivarasto säilyy pitkään. Lisäksi jatkuvapeitteinen kasvatus säilyttää metsän viihtyisänä ja mahdollistaa matkailupalvelut sekä luonnossa retkeilyn. Jatkuva kasvatus on usein taloudellisesti avohakkuita kannattavampaa, vaikka tulorakenne onkin erilainen.
Sopiiko jatkuva kasvatus kaikkiin metsiin?
Avohakkuut voidaan pitää edelleen mahdollisina, jos se on välttämätöntä metsänhoidollisista syistä. Esimerkiksi tuholaisten torjunta edellyttää joissain tapauksissa kaikkien puiden kaatamista alueelta. Yleisesti ottaen rakenteeltaan ja puustoltaan monipuoliset metsät ovat kuitenkin vastustuskykyisempiä esimerkiksi kirjanpainajia vastaan kuin yhtä tasaikäistä puulajia sisältävät.
Lisätietoja metsänhoidon suosituksista esimerkiksi Kohti hiilineutraaleja kuntia ja maakuntia (CANEMURE) -hankkeen esitteessä.
CANEMURE on kuusivuotinen EU:n Life-hanke, joka toteuttaa kansallista ilmastopolitiikkaa.