Suurin osa ympäristöongelmista johtuu markkinatalouden jatkuvan kasvun tavoitteista. Sen seurauksena ylitämme maapallon ekologisen kestävyyden kiihtyvällä vauhdilla. Paljon on tutkittu markkinatalousajattelun ja -toiminnan kääntämistä kohtuulliseksi. Kohtuutaloudessa lähtökohtana on, että maapallon kantokyky luo reunaehdot, joihin talouden on sopeuduttava. Tavoitteena on järjestelmä, joka tuottaa oikeudenmukaista hyvinvointia ympäristön rajoissa.
Kohtuutalous suhtautuu kriittisesti talouskasvun ideologiaan ja kyseenalaistaa talouden ylivallan. Se tavoittelee järjestelmää, jossa hyvinvointi pyritään turvaamaan talouden kasvamattomuudesta ja globaalista kilpailusta huolimatta. Kohtuutaloudessa ajatellaan, että talouskasvua tärkeämpi on ympäristön tila, josta ihmisen todellinen hyvinvointi ja myös talous ovat riippuvaisia.
”Pieni vähemmistö kerää jatkuvasti kasvavat tulot”
Talouskasvu ja sen tavoittelu eivät luo vain ympäristötuhoa, vaan vaikeuttavat jatkuvasti ympäristöpolitiikkaa ja luonnonsuojelua. Asiantuntijakritiikistä huolimatta kasvua mitataan edelleen puutteellisesti bruttokansantuotteella, vaikka olennaisesti parempia mittareita on.
Taloutta koskevat uutiset pelottelevat meitä jatkuvasti huonosta kasvusta tai kasvuttomuudesta ja sen seurauksista. Samanaikaisesti tapahtuu kestämätöntä taloudellista eriarvoistumista; pieni vähemmistö kerää jatkuvasti kasvavat tulot ja valtaenemmistö ihmisistä sekä luonto kantavat maailmassa ahneuden seuraukset.
Kohtuutaloudessa siis kyseenalaistetaan nykyinen talouskasvu. Samalla esitetään ratkaisut, miten kohtuutalouteen siirrytään. Niitä ovat muun muassa työn jakaminen, vähimmäis- (perustulo) ja enimmäistulo sekä aktiivikansalaisuus, jossa ihminen ei ole ensisijassa kuluttaja, vaan ympäristöstään ja maailmasta tietoinen, kohtuuden ystävä.
Jorma Hinkkanen (vihr)