Kokeilin kahta vaalikonetta ja tulokset olivat miltei toistensa vastakohtia. Ensimmäinen esitti minulle parhaaksi ehdokkaaksi RKP:n ehdokkaan (sellaisiakin näyttää olevan Hämeessä), 2 – 4 ja 6 sijalle vihreän. Sensijaan toinen vaalikone ilmoitti vasta 11 sijalle vihreän ja sen edelle puoluetaustaltaan kirjavan joukon sekä myös ykköseksi saman RKP:n ehdokkaan.

En ole koskaan hyväksynyt vaalikoneiden ideaa. Vaalikone seuloo vastausteni perusteella ajatteluani parhaiten myötäilevän ehdokkaan, joka on väkisinkin yhtä viisas tai tyhmä mielipiteiden perusteella kuin minä. Sellainen valinta ei suinkaan kerro, onko vaalikoneen valitsema ehdokas pätevä ja oikeamielinen kansanedustajaksi.

Heti vaalikoneilla käyntini perään Itä-Häme-lehti vertaili kansalaisten ja ehdokkaiden vaalikonevastauksia (IH 18.3.19). Lehtijutussa nostettiin esille vaalikoneen kysymys, joka jakoi vastaajat voimaakkaasti kahteen leiriin. Olin jo kirjoittanut muistiin tämän kysymyksen, en muita kysymyksiä pitänyt yhtä tärkeinä: ”Poliitikon velvollisuus on ennen kaikkea ajaa omien äänestäjien etua.”

Vaalikoneella kansan enemmistö on ollut samaa mieltä, ehdokkaiden enemmistö eri mieltä. Pettäävätkö siis poliitikot äänestäjiään? Mielestäni eivät petä. Kun tarkemmin ajattelee, aina pitää etusijalle asettaa yhteinen etu. Jos se toteutuu, sitten kansanedustaja pystyy huolehtimaan äänestäjiensä eduista. Tätä ei kuitenkaan saa jättää vain vaalikampanjan lupaukseksi.

Jyrki Patomäki