Heinolan kaupungin laatima metsäohjelma viitoittaa kaupungin omistamien metsien käyttöä lähivuosina. Metsät ja vesistöt ovat kotikaupunkimme arvokkain omaisuus ja luontoarvojen säilyttämisen tulisi olla keskeinen tavoite kaupungin päätöksenteossa.

Kaupungin 3 700 hehtaarin suuruisesta metsäpinta-alasta 1 400 hehtaaria on talousmetsää, jonka hoitotoimet vaikuttavat ratkaisevasti metsäluonnon säilymiseen monimuotoisena ja miellyttävänä liikkua.

Me kaupunkilaiset liikumme metsissä ilman rajoja. Emme ajattele, liikummeko talousmetsässä, virkistysalueella vai suojelualueella. Metsä on meille metsä, ja toivomme metsän säilyvän metsänä. Emme halua avohakkuuaukeita, liikuntakelvottomiksi myllerrettyjä metsänpohjia ja tuhottuja maisemia.

Metsäohjelman mukaan myös ulkoilu- ja virkistysmetsien sekä lähimetsien metsänhoito on mahdollista toteuttaa järein metsänkäsittelymenetelmin. Metsäohjelmassa todetaan vain, että ”metsänhoito perustuu jatkuvaan metsänkasvatukseen niillä kohteilla, joille menetelmä soveltuu”. Miten soveltuvuus määritellään?

Onneksi metsiä on jo opittu käsittelemään siten, että metsän luontoarvot lisääntyvät. Esimerkiksi lehtometsät hyötyvät kuusten poistosta. Heinolan alueen arvokkaimmat lehdot, joissa kasvaa vain lehtipuita ja jotka on osittain suojeltu, tulee jättää rauhaan.

Kaupunkilaisille olisi hyvä tuoda esiin se, miten ja missä määrin monimuotoisuutta lisätään kaupungin omistamissa metsissä. Missä määrin tehdään luonnonhoitotöitä, ennallistamista ja talousmetsien luonnonhoitoa?

Heinolan kaupungin omistamasta metsäpinta-alasta vain kolme prosenttia on suojelun piirissä. Metsäohjelmassa todetaan positiivisesti, että suojelualueiden määrää lisätään. Tavoitteeksi tulisi asettaa lähivuosiksi vähintään kymmenen prosentin suojeluala.

Heinolan kaupunginvaltuuston on määrä käsitellä metsäohjelmaa marraskuussa. Metsäohjelman pohjalta laaditaan metsäsuunnitelma, johon metsänhoitotoimenpiteet perustuvat.

Jouni Ainali, Merja Ojansivu, Lasse Pohjankoski, Mirella Schroderus, Krista Vadelmakoski

Julkaistu Itä-Häme -lehdessä perjantaina 14.11.2025.