Erilaisella termistöllä kikkailu voi johtaa usein hyvin vääränlaiseen ymmärrykseen puhutusta aiheesta. Näin uhkaa käydä Ari Helmisen Päivän vieras -kolumnissa (IH 11.12.).
Kirjoituksessa kerrotaan Suomen olevan energiantuotannossa EU:n mallimaa ja seuraavassa lauseessa kerrotaan Suomen sähköntuotannon olevan 95-prosenttisesti uusiutuvaa. Sähkö ja energia eivät ole sama asia.
Kyllä, Suomi on sähköntuotannon mallimaa, mutta Suomessa tarvitaan myös hyvin paljon energiaa lähinnä lämmitykseen, mikä voidaan tuottaa joko puhtaalla sähköllä tai, kuten perinteisesti on tehty, polttamalla jotain palavaa, on se sitten kivihiiltä, turvetta, jätettä tai vaikkapa puuta sen eri muodoissa.
Vaikka Suomi onkin hyvin pääsemässä eroon kivihiilen ja turpeen poltosta, muun materiaalin polttaminen on edelleen merkittävä muoto tuottaa energiaa, ja tässä meillä on vielä tekemistä.
Metsäkato taas terminä saattaa ihmisten mielessä sekoittua paljon nykypäivänä kuultuun termiin luontokato. Metsäkato terminä tarkoittaa metsän muuntamista kokonaisuudessaan muuhun käyttöön. Suomessa tätä tapahtuu eniten kaupunkialueilla ja myös rakennettaessa esimerkiksi rautatielinjoja metsien halki.
Tropiikin metsien tuhoaminen on todellinen ja iso ongelma puhuttaessa globaalisti metsäkadosta, mutta esimerkiksi Etelä-Amerikassa trooppisten metsien tuhoaja on ennemminkin lihateollisuus. Tätä keskustelua kasvissyöjät pitävät aktiivisesti esillä, sillä metsiä raivataan pysyvästi soijan ja lihakarjan kasvatuksen tieltä. Vaikka ihmisetkin syövät soijaa, suurin soijan kuluttaja on lihakarja.
Luontokato terminä taas on huomattavasti oleellisempi suomalaisten metsien kannalta. Tämä tarkoittaa luonnon köyhtymistä ja luonnon monimuotoisuuden supistumista. Tästä aiheesta varmastikin ne Helmisen mainitsemat Greenpeacen tai muiden ympäristöjärjestöjen asiantuntijat ovat olleet mediassa kertomassa. Suomalainen metsänkasvatustapa, jossa metsässä kasvatetaan yhtä puulajia tukkipuuksi asti, ei varsinaisesti lisää luonnon monimuotoisuutta.
Suomalaiset sahat ja sellutehtaat on suunniteltu suomalaisille puulajeille, eli ei ole välitöntä vaaraa, että tehtaille alettaisiin tuoda trooppista puuta, mikäli Suomen metsien hakkuita rajoitettaisiin.
Yhtälöhän on hankala. Varmasti kaikki haluaisimme suomalaisten tehtaiden säilyvän, mutta tehtaiden puun saanti tapahtuu joko suomalaisista tai lähinaapurimaiden metsistä. Puu pitäisi saada riittämään tehtaille mielellään kohtuuhintaan, pitäisi pystyä kasvattamaan hiilinieluja ja samalla metsien monimuotoisuutta pitäisi pystyä edistämään.
En näe muuta vaihtoehtoa, kuin nykyisentyyppisen metsänkasvatustapamme kriittisen tarkastelun. Toisaalta myös vanhoja metsiä pitäisi pystyä suojelemaan hakkuilta.
Luontokadot, metsäkadot, hiilinielut, ilmastonmuutos…. Nämä eivät ole ihan yksinkertaisia asioita ymmärtää, käsitellä ja keskustella, joten toivoisin tarkkuutta myös termistön käytössä eri asioista puhuttaessa.
Jouni Ainali
Julkaistu Itä-Häme -lehdessä lauantaina 13.12.2025.