Alla lyhyt esittely, jossa Monika kertoo sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvistä luottamustehtävistään, työstään, omasta elämästään ja hyvinvointialueeseen liittyvistä tavoitteistaan.
Olen toiminut 2000-luvulla mm. luottamushenkilönä Liedon kunnanvaltuustossa ja perusturvalautakunnassa tutustuen Härkätien kuntayhtymään jo ennen PARAS-hanketta, joka edellytti 20 000 henkilön väestöpohjaa sote-palveluiden tuottamisessa. Vuonna 2007 perheemme muutti Ruskolle, joka vuodesta 2009 on muodostanut yhteistoiminta-alueen sote-palveuiden osalta Raision kanssa. Ruskolla olen toiminut valtuutettuna vuodesta 2009 ja valtuuston puheenjohtajistoon kuuluvana minulla on ollut puhe- ja läsnäolo-oikeus kunnanhallituksen kokouksissa. Etenkin Raision ja Ruskon yhteistoiminta-alueen alkuaikoina sote-asiat olivat käytännössä joka kokouksessa keskustelun aiheena. Tänään istun Ruskon kunnanhallituksessa varsinaisena jäsenenä.
Minulla on pitkä museoalan työkokemus ja työskentelen tällä hetkellä Loimaan kaupungin kulttuurisihteerinä. Tätä ennen toimin yli kymmen vuotta Åbo Akademin ylioppilaskunnan sosiaalipoliittisena asiantuntijana. Tämä tarkoittaa, että olin tiiviisti mukana Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön toiminnassa erilaisten terveystyöryhmien ja YTHS:n valtuuskunnan kautta. Sote-uudistusta on tehty pitkään ja sen yhteydessä edistimme sitä, että kaikilla korkeakouluopiskelijoilla – ei pelkästään yliopisto-opiskelijoilla – olisi yhtäläiset terveydenhuollon palvelut YTHS:n kautta. Sosiaalipoliittisena asiantuntijana työpöydälleni kuuluivat YTHS:n lisäksi asumiseen, toimeentuloon, yhdenvertaisuuteen ja opiskelukykyyn liittyvät kysymykset. Kouluttauduin oman työni ohella mm. Jälleen omille jaloille -tukihenkilöksi Takuusäätiön kautta ja toimin ohjaajana Nyytin perheellisille opiskelijoille
suunnatussa chat-ryhmässä. Koska oma koulutustaustani on humanistinen ja taidepainotteinen, lähdin opiskelemaan sosionomiksi, saaden osin hyväksi luettua silloista työkokemustani. Valmistuin joulukuussa 2020. Lopputyössä käsittelimme yksinäisyyttä ja miten viestinnän välityksellä voi madaltaa kynnystä osallistua esim. seurakunnan toimintaan.
Omassa elämässäni sote on tullut tutuksi etenkin neuvolapalveluiden kautta. Kaikki kolme lastamme ovat syntyneet omassa varsinaissuomalaisessa kunnassaan – Turussa, Liedossa ja kuopus Ruskolla. Olemme myös tutustuneet nuorisopsykiatrian palveluihin lasten neuropsykologisten tutkimusten myötä. Nepsy-asiat ovat erityisen lähellä sydäntäni. Olen jo useamman vuoden toiminut myös muistisairaan äitini edunvalvojana ja jos minä saisin toivoa jotakin tässä maailmassa, toivoisin, että jokainen täyttäisi oman hoitotahtonsa Omakantaan. Hoitotahtoon tulisi lisätä myös hoivaan liittyviä toiveita, kuten oma musiikkimaku, lempikirjailija tai -elokuva. Oletko kenties intohimoinen tanssija? Kulttuurilla on merkittävä positiivinen vaikutus meidän hyvinvointiimme – kerro mistä pidät, ennen kuin se on liian myöhäistä!
Koiraharrastukseni kautta kävimme aikoinaan koiran kanssa hoivakoti Liedon Helmessä ja Amandakodissa säännöllisillä vierailuilla. Osallistuimme Suomen Kennelliiton ensimmäiseen kaverikoira-koulutukseen Varsinais-Suomessa vuonna 2005 ja olimme toiminnassa mukana siihen asti, kunnes muutimme pois Liedosta omakotitalomme kaupanpurun seurauksena talossa ilmenneiden kosteusvaurioiden vuoksi. Pakon sanelema perusteellinen perehtyminen sisäilmaongelmiin ja rakennusvirheisiin kulkee mukana myös kunnallisessa päätöksenteossa aika ajoin ilmenevien kiinteistöhuolien ja niissä oireilevien ihmisten myötä.
Tulevilla hyvinvointialueilla palveluiden integraatio tulee olemaan yksi kriittinen tekijä. Miten kolmas sektori ja yksityiset palveluntuottajat otetaan mukaan, miten koulukuraattorit ja -psykologit ovat tiivis osa kouluyhteisöä ja miten kulttuurihyvinvointia tuetaan ja otetaan osaksi hoivatyötä? Palveluohjaus ja toimivat hoitopolut ovat ensiarvoisen tärkeitä arjen muuttuessa syystä tai toisesta. Suomeksi sanottuna se, että apua ja hoivaa saa oikea-aikaisesti eikä kaikkea tarvitse itse selvittää kantapään kautta. Ihmisen aito kohtaaminen ja moniammatillinen yhteistyö ovat avainasemassa. Oma äidinkieleni on ruotsi. Siksi puhun lämpimästi myös sen puolesta, että hoitotilanteissa saa käyttää omaa äidinkieltään. Sote-puolella henkilökunnan vaihtuvuus sekä henkilökunnan saatavuus on yksi suurimmista kipukohdista. Työoloihin on panostettava, pelkkä palkankorotus ei paljoa paina, jos työn kuormittavuus vie työkyvyn ja jos nuoria ei saada kouluttautumaan alalle.
Monika Antikainen
Katso myös: