Kulutamme tällä hetkellä luonnonvaroja moninkertaisesti maapallon kantokykyyn nähden. Edessämme on väistämättä vakavia sosiaalisia, ekologisia ja taloudellisia kriisejä, ellemme muuta toimintatapojamme. Toisaalla jätevuoret kasvavat. Valtavia ympäristöongelmia syntyy hallitsemattomista jätevirroista. Vesistöt, maaperä ja ilma uhkaavat saastua, kun yritämme hukata jätteemme mahdollisimman helpolla ja halvalla.

Meidän kulutusmallimme on lineaarista, jossa luonnosta otetaan raaka-aine, valmistetaan siitä tuote, kulutetaan ja heitetään pois. Kulutusjanan molemmissa päissä muhii ongelma. Kulutusta voidaan muuttaa kestävämpään suuntaan vähentämällä luonnosta otettavien raaka-aineiden määrää ja siirtymällä kierrätysraaka-aineiden käyttöön. Jätteet on muutettava mahdollisimman tehokkaasti, turvallisesti ja ympäristöystävällisesti uusien tuotteiden valmistukseen soveltuviksi raaka-aineiksi. Näin voimme siirtyä kohti suljettuja materiaalikiertoja.

Kiertotalouden perusperiaatteisiin kuuluu se, että tuotteet pyritään pitämään käytössä ja kierrossa mahdollisimman pitkään ja tehokkaasti. Lähtökohtaisesti tuotteet tulisi suunnitella siten, että ne kestävät ja niitä voidaan tarvittaessa korjata tai päivittää. Käyttöikänsä päähän tulleet tuotteet pitäisi purkaa. Hyödynnettävissä olevat osat tulisi käyttää uudelleen ja muista osista pitäisi erottaa kaikki uudelleen hyödynnettävissä oleva materiaali ja kierrättää se materiaalina. Vasta aivan lopuksi voidaan katsoa jääkö jäljelle jotain poltettavaksi.

Suomessa kaatopaikalle päätyvän jätteen määrä on viime vuosina laskenut voimakkaasti, mikä onkin ollut varsin hyvä suuntaus. Tällä hetkellä suurin osa yhdyskuntajätteistämme (n. 58 %) poltetaan. Polttoon päätyy paljon sellaista, joka voitaisiin hyödyntää materiaalina muulla tavoin. Orgaaninen jäte (biojätteet ja jätevesilietteet) voidaan palauttaa mädätyksen tai kompostoinnin kautta maanparannusaineeksi maatalous- tai puutarhakäyttöön. Metallit voidaan erotella omiksi alkuaineikseen ja syöttää uusien metallituotteiden valmistusprosessiin. Myös muovijäte voidaan puhdistuksen ja lajittelun jälkeen käyttää uudelleen. Tekstiilijätteen uudelleenkäyttömahdollisuuksia kehitetään jatkuvasti. Puhtaat luonnonkuidut on helpompia kierrättää kuin erilaisia keinokuituja sisältävät tekstiilit.

Valtiolla tulee olla selkeä rooli materiaali- ja jätevirtojen ohjaamisessa yhä tehokkaampaan hyötykäyttöön. Nykyinen talouskasvuun ja jatkuvaan kulutuksen lisääntymiseen perustuva ajattelumalli on ristiriidassa kiertotalousajattelun kanssa. Kiertotalouden periaatteet sekä materiaali- ja energiatehokkuustavoitteet olisi asetettava talouskasvun edelle ja talousjärjestelmämme rakenteita tulisi uudistaa siten, että se on mahdollista.          

Minna Haavisto on porilainen tekniikan tohtori, kiertotaloushankkeiden parissa työskentelevä projektipäällikkö ja eduskuntavaaliehdokas.