Positiivisen uskonnonvapauden julistus

Kannatan positiivisen uskonnonvapauden mallia, jossa positiivisen uskonnonvapauden puoli korostuu. Positiivinen uskonnonvapaus koskee kaikkia uskontoja, takaa uskomisen ja toiminnan vapauden ja toisaalta antaa vapauden olla myös uskomatta.
Jokaisella on oikeus harjoittaa haluamaansa uskontoa, kunhan sen harjoittaminen ei ole ristiriidassa Suomen lain ja ihmisoikeuksien kanssa.
Jokaisella on oikeus erota uskonnollisesta yhteisöstään omasta ilmoituksestaan ja liittyä toiseen yhteisöön, mikäli hänet hyväksytään tähän toiseen. Vanhasta yhteisöstä eroamisen takia ei saa aiheutua kenellekään negatiivisia sosiaalisia seurauksia.
Uskontoja kuten uskonnottomuuttakin on oikeus pitää esillä myös julkisissa tiloissa, kaduilla ja rakennuksissa. Julkisia tahoja ei tule pakottaa poistamaan syvälle juurtuneita uskonnollisperäisiä perinteitään.
Uskonnollisilla yhteisöillä on oikeus niin halutessaan kerätä jäsenmaksunsa verotuksen yhteydessä, kun maksavat siitä tarvittavan palvelumaksun, niin kuin tällä hetkellä tekevät evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko.
Uskonnon opetus on turvattava kouluissa ainakin Suomen 4-5 merkittävimmän uskonnon osalta. Jokaisen halukkaan on saatava Suomen kouluissa laadukasta oman uskonnon opetusta tai elämänkatsomustiedon opetusta. Uskonnon opetusta ei saa poistaa kouluista. Uusia katsomusaineiden opetuksen malleja on syytä tutkia ja kokeilla.