Anna-Kaisa Tupala
Rakentaminen on tarveperustaista toimintaa. Toimijalla ja luvan hakijalla on päämäärä ja tarve rakentaa asumistarkoituksessa uutta, turvata elinkeinotoimintaa, laajentaa elinkeinotoimintaa tai tuoda lisäominaisuuksia vapaa-ajan asumiseen. Rakentaminen turvaa usein välillisesti kunnan elinvoimaa ja taloutta, ja sillä on työllistäviä sekä asumisviihtyvyyteen liittyviä arvoja. Rakentamista säädellään laeilla, kaavoituksella ja kunnan omalla rakennusjärjestyksellä.
Rakentamisen tarveperustaisuuden lisäksi tulisi 2020-luvulla huomioida myös ympäristökriisit, joilta emme Muuramessakaan ole turvassa. Tällä tarkoitan mm. sitä, että rakentaminen yleensä aina lisää luontokatoa, erityisesti silloin kun luonnonympäristöjä muutetaan ihmisten tarkoitukseen sopiviksi. “Ympäristökriisit” tarkoittaa myös ilmastonmuutoksen tuomia haasteita, kuten varautumista lämpöaaltoihin ja toisaalta sadannan suuriin vaihteluihin eli kuivuuteen ja tulviin, sekä näihin haasteisiin vastaamista mm. hallitsemalla kunnassa tuotettua ja käytettyä energiaa. Tulevaisuuden haasteina on sekä elinvoimainen luonto että kunta: näitä asioita ei ole tarpeen asettaa toisilleen vastakkaisiksi.
Kunnan elinvoimaa on mahdollista lisätä samalla, kun luontokadon ja ilmastonmuutoksen haasteet otetaan huomioon. Tämä tapahtuu uudenlaisilla ajattelumalleilla ja kaavoitusta sekä rakentamisen sääntöjä tarkastelemalla. On hyvä kysyä, millä ehdoin rakennetaan ja minne. Esimerkiksi Muuramen kunnan rakennusjärjestyksen 9§:ssä yleisissä määräyksissä sanotaan: “Rakentamisessa on mahdollisuuksien mukaan säilytettävä rakennuspaikan luonnonmukaisuus sekä säästettävä arvokkaita kasvillisuuden reunavyöhykkeitä. Rakentamisella ei saa tuhota luonnon merkittäviä kauneusarvoja ja erikoisia luonnonesiintymiä, kuten siirtolohkareita, kauniita yksittäispuita”. Määräyksen toteutuminen vaatii valvontaa ja toiminnan tarkkailua.
Pihamaata koskevassa säännössä (14§) taas määrätään: “Pihamaata rakennettaessa on huolehdittava, että siitä tulee tontin tai rakennuspaikan käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla käyttökelpoinen, terveellinen, turvallinen ja viihtyisä ja ettei se aiheuta haittaa naapureille. Pihamaan rakentamisessa tulee ottaa huomioon myös sen kulttuurihistorialliset arvot.” Tämä on selkeästi muotoiltu määräys, mutta näkökulma on hyvin ihmiskeskeinen: voimmeko määrittää piha-alueille muitakin turvattavia arvoja, kuin kulttuurihistoriallisia tai pelkästään ihmisten olemista mahdollistavia, joita ovat em. turvallinen, terveellinen ja käyttökelpoinen? Voisiko arvoina olla luonnonmukaisuuden taso, riittävä puusto joka tuo suojaa sekä ihmisille että luonnon asukkaille, vähentää helteillä piha-alueiden kuumuutta ja suodattaa katupölyä keväisin?
Esitin nämä kysymykset valtuustokysymyksenä 21.3.2022 valtuustossa ja niihin vastasi rakennustarkastaja Jukka Kalliola. Kalliola katsoi, että luonnonympäristöjen turvaaminen kuuluu aiemmalle tasolle, eli asemakaavoitukseen. On toki totta, että kaavoituksella säädellään isompia kokonaisuuksia kuin yksittäisiä tontteja toisin kuin rakennusvalvonnassa (karkeasti ottaen), mutta tätä perinteistä näkemystä pitäisi minun mielestäni päivittää. Kaavoituksella on oma tehtävänsä, joka sijoittaa kartalle yhteiskunnan toimintoja ja niiden väliin jääviä viheralueita. Kun mietimme kuitenkin varautumista tuleviin muutoksiin ilmastossa tai luontokadon pysäyttämistä, on jokaisella tontilla ja sinne säästetyllä kasvillisuudella merkitystä. Esimerkiksi suuren nurmikon puuttuminen on myös energian säästöä, sillä ruohonleikkuria ei tällöin tarvitse käyttää.
Globaalit haasteet ratkaistaan paikallistason toiminnalla; ympäristö ja luonto on aina paikallista, samoin niiden turvaaminen jälkipolville. Muuramen hyvähenkinen tekemisen meininki on mainio moottori edelläkävijyyteen, jonka kautta voimme toimia muille esimerkkinä ja etsiä parhaita käytäntöjä turvaamaan tulevaisuutta kaikille: niin ihmisille kuin luonnollekin. Monimuotoiset ympäristöt ja luonnon arvojen huomioiminen ovat mitä todennäköisimmin valttikortteja tulevaisuudessa, kun 2000-luvulla syntyneet sukupolvet etsivät itselleen paikkaa, jonne asettua. He ovat kasvaneet globaalien kriisien keskellä: mitä Muurame voi tarjota heidän arvomaailmalleen kymmennen vuoden sisällä?
