Muurame vuonna 2030

Kirjoittaja: yrittäjä Tommi Rintala

Puhuttaessa kunnan tulevaisuudesta voidaan sitä verrata yritystoimintaan. Toiminnan tulee olla kestävällä pohjalla. Kestävyyttä tulee tarkastella ainakin taloudellisesta, sosiaalisesta sekä ekologisesta näkökulmasta.

On itsestään selvää, että yritystoiminnan tulee olla taloudellisesti kestävää. Taloudellisella suunnittelulla pitää olla siis katse nykyhetken lisäksi tulevaisuudessa. Mikäli yritystoiminta ei kannata, sillä ei ole tulevaisuutta. Sama koskee kunnan toimintaa, mikäli taloudellinen kestävyys ei toteudu, pitää toimintaa sopeuttaa. Olemme nykyisin tottuneet siihen, että sopeutus tarkoittaa vallitsevan tilanteen perusteella tehtävää henkilöstön vähennystä ja palvelujen heikentämistä. Maailma muuttuu ja kannattaa suunnitella ennen leikkausten toteuttamista miten normalisoiduttua jatketaan toimintaa. Maailman kehittyminen voi määritellä uuden normaalin. Pidetään katse siis myös tulevassa, eikä tehdä päätöksiä vain nykytilanteen mukaisesti.

Sosiaalinen kestävyys yritystoiminnassa tarkoittaa toimintaa vastuullisesti, toteuttamalla niin omistajien tavoitteita kuin asiakkaiden, sidosryhmien sekä henkilöstön hyvinvoinnin edistämistä. Näitä viedään eteenpäin muun muassa maksamalla veroja sekä tarjoamalla työpaikkoja. Jälleen kerran todeten, että tavoitteena on nykyhetken lisäksi toimia niin, että sosiaalinen kestävyys toteutuu myös tulevaisuudessa. Kunnallishallinnossa sosiaalinen kestävyys koostuu aivan samoista palapelin palasista.

Ekologisella kestävyydellä tarkoitetaan yrityksen toimimista siten, että myös seuraavilla sukupolvilla on ympäristö joka on elinkelpoinen. Valitaan toimintatapoja, joissa vähennetään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä. Edistetään uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä, sekä vähennetään turhaa tavaroiden ja raaka-aineiden siirtelyä paikasta toiseen. Pyritään löytämään ilmastoystävällisiä tapoja toimia. Nämä kuulostavat kuntahallinnossa hyvin läheisiltä tavoitteilta ja niin ne ovatkin.

Perinteisesti yrittäjyys on suomessa turvautunut raaka-aineiden keräykseen ja vientiin. Aina välillä nostetaan keskustelunaiheeksi kuinka saataisiin nostettua jalostusastetta korkeammalle. Luonnon ja meidän itsemme hyvinvointimme kannalta sillä on merkitystä, myymmekö me tonneja turvetta suolta vaiko milligrammoja rahkasammaleen tuottamia antiseptisiä puhdistusaineita. Molemmissa on kyse kuitenkin rahkasammaleesta, erona on vain jalostusaste ja tuotannon aiheuttamat häiriöt ympäristölle.

Itse pidän ajatusmallista; kerätään mieluummin lähimetsästä kassillinen metsänantimia joista jalostetaan miljoonien ihmisten elämää helpottava lääkeaine, kuin kaivetaan kuorma-autollinen hyvälaatuista soraa pintamaan alta. Metsän marjat ja kasvit kasvavat uudelleen, kun taas uuden sorakerroksen syntymistä joudutaan odottamaan pitkään. Jos kaivamme kaiken hiekan pois pintamaan alta, eivät metsämarjat enää kasva. On siis hyvä hieman ajatella myös seuraavaa askelta.

Jalostusarvon nostamisesta on kysymys myös silloin, kun puhutaan tietotaloudesta. Tutkija jalostaa mittaus- tai tutkimusdataa, koodari rakentaa tutkijalle työkaluja ja kehitetään uusia algoritmejä jalostamaan dataa. Jalostetusta datasta saadaan tietoa.

Kaikki digitaalinen talous ei kuitenkaan ole ekologisesti kestävää. Uutisotsikoihin noussut digitaalisten valuuttojen louhinta ei perustu kestävälle pohjalle. Siinä ei jalosteta datasta arvokasta, vaan toiminta perustuu rajallisten yksilöllisten digitaalisten tunnisteiden etsintään. Algoritmit ovat niin monimutkaisia, että etsintä vaatii huomattavan paljon laskentaa. Digitaaliset valuutat voidaan hyvin rinnastaa uusiutumattomiin raaka-aineisiin; niiden laskenta vaatii enemmän sähköä, kuin minkä arvoisia löydetyt tunnisteet ovat. Ainoastaan niiden rajallisuus nostaa niiden arvoa. Aina tuntuu löytyvän joku, joka haluaa saada asian joita on vain yksi kappale.

Mitä Muuramessa tarvitaan, jotta paikallisesti datan tai metsäkasvien jalostusarvo saadaan nostettua miljoonakertaiseksi? Luonnollisesti sitoutunutta perustutkimusta ja sen lisäksi joku hullunrohkea yrittäjä joka näkee siinä uuden sovelluskohteen. Miten varmistetaan näiden olemassaolo? Varmistamalla tasapainoisten ja onnellisten lasten kasvu nuoriksi, kannustamalla heitä opiskelemaan ja löytämään oma kiinnostuksen kohteensa. Ja palaamaan Muurameen toteuttamaan yritysideansa. Kasvuun liittyvät mielekkäät harrastukset ja sosiaaliset verkostot. Ja meidän aikuisten pitää muistaa ruokkia lasten uteliaisuutta.

Miten tulevaisuus näkyy kuntatalouden silmin? Kuinka varmistaa, että kunnalla on hyvinvoivia kuntalaisia ja elinvoimaa myös tulevaisuudessa? Koko tulevaisuutta ei voi rakentaa pelkän tietotalouden varaan, mutta usein unohdetaan tietotalouden kerrannaisvaikutukset. Tietotaloudesta elantonsa saavienkin pitää syödä, asua ja liikkua. Muuramen kannattaa olla houkutteleva työpaikka näiden alojen yrityksille.

Kunnan tulevaisuus on siis vastaamista muutoksessa perinteisestä tonttitaloudesta digitaaliseen talouteen. Kilpailu kuntien välillä käydään siitä, kuinka hyvin työntekijöille tärkeät peruspalvelut on turvattu suhteessa elinympäristöön.