Kirjoittaja: Anna-Kaisa Tupala

Me Muuramessa olemme tottuneet lähiluontokohteisiin. Jokaisella on lähettyvillään metsää, järveä, rantapolkuja, metsäretkikohteita ja muita luontokohteita, joissa vietämme vapaa-aikaa. Usein luontoon mennään sekä liikkumaan että rauhoittumaan. Vihreä väri rauhoittaa sielua, metsässä verenpaine alkaa laskea ja askel kevenee, hengitys tasaantuu ja aistit valpastuvat. Polulle astuminen vaatii keskittymistä ja pyyhkii muut ajatukset sopivasti pois mielestä, myös aivot lepäävät luonnossa ollessa.

Lähiluonto tuo meille sekä iloa että rauhaa. Lisäksi se tuo terveyttä. Lasten oleilu luonnossa vähentää allergioita ja kohentaa elimistön puolustuskykyä. Kasvit ja puut puhdistavat hengittämäämme ilmaa liikenteen pienhiukkasista, keväisestä pölystä ja muista epäpuhtauksista. Kasvit myös tuottavat hengittämämme hapen ilmakehään.

Liikkuminen luonnossa tuo meille itsellemme hyvää mieltä ja oloa, auttaa ruuansulatuksessa ja kohentaa kuntoa. Hyvän mielen lisäksi vaikutukset ulottuvat työkykyymme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Liikkumisella on kansanterveydellistä merkitystä: mitä terveempiä olemme, sitä vähemmän kärsimme sairauksista ja kurjasta olosta. Se vähentää terveydenhuollon kustannuksia ja sairaslomia, sekä lisää työvuosia, jotka ovat yhteiskunnalle verotuksen kautta tärkeitä. Liikunta on ihmiselle hyvästä ja lähiluonto tarjoaa siihen monta nautittavaa lisämaustetta ja terveellisyysnäkökohtaa.

Muuramessa on tärkeää säilyttää lähiluonnon määrä ja tunnistaa ja tunnustaa sen olemassaolo sekä merkitys. Lähiluonto on monelle itsestäänselvyys, vasta sen menettäminen saa meidät havahtumaan sen arvoon. On myös hyvä pysähtyä ajattelemaan, että arvokas luonto ympäröi meitä joka puolelta ja luonnolle on tärkeää olla myös koti, jossa se voi asua. Meidän tulisi turvata lähiluonnon monimuotoisuus ja kohentaa luonnon tilaa siellä, missä se on päässyt heikentymään. Ulkoilureitit on syytä ohjata kiertämään arvokkaimmat luontokohteet, jotta lajit saavat elää rauhassa. Ulkoilu- ja retkeilyreitit tulisi merkata, jotta uudetkin kuntalaiset löytävät ne helposti ja vanhoillekaan ei käy köpelösti, jos älypuhelin ja sen karttapalvelu lopettavat yhteistyön keskellä metsää. Upeiden, koskemattomien, kaukaisten ja saavuttamattomien erämaiden ihailusta kannattaa havahtua kohti reaalielämää: ei luonto ole sen arvottomampaa omalla pihallamme kuin suurissa kansallispuistoissa. Muuramessa on toinen toistaan upeampia luontohelmiä jylhistä kalliomaisemista sympaattisiin saariin ja aina vanhoihin metsiin asti. Toki vanhan ikimetsän kasvattamiseen menee 300-500 vuotta; sen perusteella voi pohtia, minkälaisia tarkastelujaksoja ja aikaperspektiiviä tarvittaisiin luontoon liittyvien päätösten pysyvyydessä.