Miksi Ruotsi on tunnettu musiikin suurvalta ja meillä on vain yksi ylpeydenaihe, Daruden Sandstorm? Miksi suomalainen elokuva ei löydä katsojia maan rajojen ulkopuolelta?
Kulttuurin vienti ja tunnetuksi tekeminen vaatii taloudellisia satsauksia. Suomalaisen kulttuurin surkea arvostus kotimaassa näkyy sen saamissa tuissa.
Panostus kulttuuriin on sijoitus, joka pienelläkin panostuksella voi tuottaa suuria voittoja. Lisäksi iso osa taiteesta on aineetonta kulttuuria — eli tuotteita tai esityksiä, joiden valmistaminen ei kuluta luonnonvaroja tai kasvata hiilijalanjälkeä.
Senkin takia lausunto ”Kulttuuri on luksusta johon Suomella ei ole varaa” tuntuu järjen köyhyydeltä. Kulttuuri on henkistä ja taloudellista hyvinvointia, se työllistää ja siitä voi saada niitä kaivattuja vientituloja. Minä väitän, että ne ovat sijoituksia joita Suomella ei ole varaa olla tekemättä!
Kuka arvostaa suomalaista kulttuuria elleivät suomalaiset itse? Jos itse ajamme leikkauksilla omat taitomme ja kulttuurimme alas, ei niitä kukaan muu tule pelastamaan!
Kulttuuri lisää ennenkaikkea koko kansan hyvinvointia, mikä pitää kansalaiset terveinä ja toimintakykyisinä.
Kulttuuribudjetti pitäisikin nostaa vähintään siihen prosenttiin. Se ei ole paljon. Voimme kattaa tämän vajeen esimerkiksi poistamalla ympäristölle haitallisia tukia ja verottamalla osakemarkkinoiden jättivoittoja sekä kiristämällä parhaiten toimeen tulevien verotusta.
Viimeistään korona-aika näytti, miten käy ihan kaikkien ihmisten mielenterveyden ilman kulttuuria. Kulttuuri lisää ennenkaikkea koko kansan hyvinvointia, mikä pitää kansalaiset terveinä ja toimintakykyisinä.
Kulttuuri on myös rehellistä työtä, jonka harjoittamiseen täytyy valtion tarjota meille kulttuuriduunareille turvalliset puitteet. Pandemia-aika näytti meille myös, miten huonoissa kantimissa alan työttömyys- ja sosiaaliturva on, ja miten heikosti alan mielenterveysongelmiin puututaan. Kaikki nämä ongelmat olisi korjattava.
Anni Teerikangas
Kirjoittaja on vihreiden kansanedustajaehdokas.