EGS:n kannanotto 

Väestörakenteen muutos: liikkuvuuden infrastruktuuri 

Eurooppa on yksi ensimmäisistä väestörakenteen muutoksen alueista. Tämän seurauksena Euroopan nykyinen väestö on yksi maailman kuudesta ikääntyneimmistä: 21,3 % väestöstä oli 65-vuotiaita ja sitä vanhempia vuonna 2023.  Vuonna 2030 ennustetaan väestöstä 25 prosenttia  olevan yli 65-vuotiaita. On välttämätöntä, että EU:n ja sen liittovaltioiden, kaupunkien ja kuntien hallitukset työskentelevät oikeudenmukaisten ja kestävien ratkaisujen puolesta – etenkin ajatellen vanhenevan väestön liikkumismahdollisuuksia. 

Tällä yhteiskunnallisella kehityksellä pitäisi olla merkittävä vaikutus kaupunkiemme ja maaseutukyliemme liikenne- ja muiden liikkumismahdollisuuksien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Se edellyttää julkisen liikenteen palvelujen uudelleenjärjestelyä esimerkiksi siten, että  iäkkäiden ihmisten eläkkeet riittävät julkisen liikenteen käyttämiseen. Iäkkäillä ihmisillä pitää olla mahdollisuus yhteisölliseen elämään yksinäisyyden välttämiseksi ja siten sekä henkisen että ruumiillisen terveyden edistämiseksi. Se edellyttää myös infrastruktuuria, joka tukee itsenäistä liikkumista.    

Meidän on siirryttävä pois syrjivästä, ”vanhat ihmiset ovat kestävyysvaje”- ajattelusta ja nähtävä ikääntyneet ihmiset yhteiskunnan voimavarana. Vihreä politiikka edistää aina kaikkien ja kaiken ikäisten ihmisten osallistumista yhteiskunnalliseen elämään ja vaikuttamismahdollisuuksiin. 

Vanhuksilla on oikeus osallistua normaaliin elämään ja meidän on luotava sille edellytykset. Yksi tärkeimmistä muutoksista on siirtyä vähentämään autokeskeistä liikennettä. Sen sijaan tulee keskittyä jalankulkijoihin, pyöräilijöihin, rollaattoreihin, pyörätuoleihin ja helposti saavutettavaan julkiseen liikenteeseen osana vihreää ja hiilestä irtautumiseen tähtäävää siirtymää.  

Monet iäkkäät ihmiset luopuisivat mielellään autostaan, jos sille olisi sopivia vaihtoehtoja. Tämän vuoksi kaikkien kaupunkien on kiireesti kehitettävä jalankulku- ja julkisen liikenteen politiikkaansa. Selvää on, ettei liikkumisen muutosta voida toteuttaa ottamatta huomioon ikääntyneitä ihmisiä sekä heidän edellytyksiään ja mahdollisuuksiaan. 

Me eurooppalaiset Vihreät Seniorit uskomme tähän muutokseen ja taistelemme sen puolesta kaikilla tasoilla. Yhteiskunnan päättäjien tulee ottaa huomioon ja muistaa, että se mikä on hyväksi vanhuksille, on hyväksi koko yhteiskunnalle.  

Seuraavien edellytysten on täytyttävä:   

• Esteetön julkinen liikenne, mukaan lukien esteetön pääsy paikallis-, alue- ja kaukojunien kaikkiin vaunuihin, esteettömät pysäkit ja vaihtopaikat sekä esteetön pääsy asemille.  

• Helppopääsyisiä Euroopan laajuisia suurnopeus- ja yöjunia, jotka helpottavat matkustamista ja ovat todellinen vaihtoehto lentämiselle.  
  
• Bussi- ja raitiovaunupysäkkien jälkeiselle ”viimeiselle kilometrille“ tarjolla olevat kuljetukset, esimerkiksi liityntäbussi, jaettu taksi, itseohjautuvat kuljetukset. Liikuntarajoitteiset eivät voi kävellä pysäkille tai pysäkiltä sitä ensimmäistä tai viimeistä kilometriä. On tärkeää, että liityntäkuljetukset vievät ihmiset suoraan määränpäähänsä eivätkä jätä heitä välipysäkeille. Tämä on erityisen tärkeää näkö- ja liikuntavammaisille. Joillakin paikkakunnilla Euroopassa on jo vapaaehtoisia palveluja, jotka tarjoavat näitä kuljetuksia. Julkisen sektorin on  turvattava nämä palvelut ja kannettava niistä vastuu.  
   

• Mukautettu ja esteetön julkinen liikenne kylissämme ja kaupungeissamme. Monet vanhukset ovat yksinäisiä, koska heidän liikkumismahdollisuutensa ovat vakavasti rajoittuneet kävelyteiden ja julkisen liikenteen puutteiden vuoksi.  
   

• Esteettömät ja riittävän leveät jalkakäytävät, joilla ei ole ulkonevia kiviä, kaivonkansia tai muita kompastumisvaaroja, mukaan lukien lumen peittämien väylien säännöllinen puhdistus talvella. Reunakiveys on viistottava risteyksissä.  
   

• Ikäystävälliset penkit, joissa on käsi- ja selkänojat,  jotka eivät ole liian korkeita eivätkä matalia ja joilla ihmiset voivat hengähtää. Yhteiskunnallisen osallistumisen lisäämiseksi olisi hyödyllistä, että tällaisia penkkejä olisi 300–500 metrin välein, erityisesti vanhusväestön käyttämien reittien varrella (esim. matkalla sairaalaan tai yleiseen kirjastoon, terveyskeskukseen tai ruokakauppaan). Erittäin hyviä tähän tarkoitukseen ovat alun perin Zimbabwessa kehitetyt ns. ystävyyspenkit. Siellä penkki kehitettiin auttamaan ihmisiä, jotka joutuivat odottamaan tai jonottamaan kipeästi tarvitsemaansa terapiaa. Myös täällä Euroopassa on erityisesti nimetty ”Ystävyyspenkkejä” tarkoituksena rohkaista ihmisiä puhumaan keskenään ja näin myös ehkäisemään yksinäisyyttä.  
   
• Selkeästi merkityt pysäköintipaikat sähköpotkulaudoille, jotta ne eivät loju jalkakäytävillä. 
   
• Jalkakäytävien ekologinen, esimerkiksi liiketunnistimilla toteutettu valaistus, koska monien vanhusten on vaikea nähdä tarkasti pimeässä. Vaara kaatumiselle on silloin suurempi. Kaatumisella voi olla vanhemmille ihmisille vakavampia seurauksia kuin nuoremmille – joskus vanhukset eivät kykene kaatumisen seurauksena enää itsenäisesti kävelemään. 
   
• Jalankulkuteiden ja pyöräteiden erottaminen toisistaan, esimerkiksi suojatuilla pyöräkaistoilla. Sähköpyörät tai sähköpotkulaudat, jotka ohittavat nopeasti ja äänettömästi, ovat suuri ongelma iäkkäille ihmisille ja varsinkin kuulovammaisille. Tasapainon hallinta heikkenee usein vanhemmiten, mikä tarkoittaa sitä, että kaatumisen uhka kasvaa.   
   
• Maaseudulla yhteiset jalankulku- ja pyörätiet on merkittävä selkeästi liikennemerkeillä. 
   

• Riittävästi esteettömiä, maksuttomia ja selkeästi merkittyjä käymälöitä on saatava yleiseen käyttöön (esimerkiksi ravintola-alueen yhteiset käymälät). Jotkut ihmiset pelkäävät lähteä kodeistaan, koska he eivät löydä ajoissa wc: tä ulkona ja asioilla käydessään. Tämä on erityisen tärkeää vanhoille ihmisille, joilla ei ole rahaa mennä kahvilaan. 
   
• Julkiseen liikenteeseen on saatava reilusti alennettu maksu tai ilmainen seniorilippu, koska vanhuusiän köyhyys on kasvava ongelma. 
   
• Pidemmät vihreät jalankulkuvalot leveitä katuja ylitettäessä (katso johdanto: enemmän huomiota jalankulkijoihin kuin autoihin).  
   
• Kaikkialla Euroopassa, ennen kaikkea julkisessa liikenteessä, on järjestettävä valistuskampanjoita jalankulkijoille, pyöräilijöille ja autoilijoille, jotta kunnioitettaisiin toisia ja oltaisiin tietoisia ikääntyneiden tilanteesta ja heidän tarpeistaan liikenteessä. 
   
• Pakollinen empatia- ja avustuskoulutus koko julkisen liikenteen henkilöstölle, jotta varmistetaan, että heillä on paremmat valmiudet auttaa vanhuksia ja toisaalta myös vammaisia. Emme tarvitse vain koneita, vaan myös ihmisiä, jotka tarjoavat tietoa ja apua. 
   
• Terveyskeskuksiin, puistoihin ja sosiaalikeskuksiin tulisi päästä helposti sekä julkisilla liikennevälineillä että kävellen.  

• On tärkeää, että käytössä on säännöllisiä palautejärjestelmiä, joissa ikäihmiset voivat raportoida liikkumiseen ja julkiseen liikenteeseen liittyvistä ongelmista tai ehdottaa parannuksia. Tämä tulisi tehdä säännöllisillä tapaamisilla ja niissä tehtävillä yhteisillä päätöksillä. 

Johtopäätös 

Julkisesta liikenteestä ja infrastruktuurista huolehditaan kaikilla hallinnon tasoilla (paikallinen, alueellinen, maakunnallinen ja kansallinen taso). Euroopan unionin on tarjottava lainsäädännössään käytännön puitteet kaikkien näiden poliittisten kokonaisuuksien yhdistämiseksi.  

Euroopan vihreät seniorit ovat olennainen osa nykyistä väestörakenteen muutosta. Siksi kehotamme kaikkia vihreiden puolueiden järjestöjä antamaan täyden tukensa kannanotollemme.