Kolmipäiväinen kokous kokosi Jämsään Paunun koululle noin 400 äänivaltaista jäsentä, joukon muutoin asiasta kiinnostuneita ja parikymmentä median edustajaa. Ohjelmassa oli ministereiden, meppien ja kansanedustajien tervehdyksiä ja puheita, enintään kahden minuutin aloitteita poliittisen tavoiteohjelman muutoksiksi, puolueelle tehtyjen aloitteiden käsittelyä, äänestys kahden puheenjohtajan mallista ja lopuksi poliittisen tavoiteohjelman 2015-2019 hyväksyminen.

Enemmistö kannatti kahden puheenjohtajan mallia, mutta se ei riittänyt kahteen kolmasosaan, joka olisi vaadittu sääntömuutokseen.

Oma aloitteemme alennetusta jäsenmaksusta kuuluttaessa useampaan yhdistykseen (nro 19) ei oikein menestynyt; asia jäi kunkin jäsenen omantunnon varaan.

Kaikki kokouksen tulokset löytyvät sivulta http://www.vihreat.fi/puoluekokous2014.

IKIVIltä mukana oli kaksi edustajaa: Veikko Alander ja minä. Lisäksi Ikävihreiden jäseniä, tosin oman paikallisyhdistyksensä mandaatilla, oli läsnä Eeva Suojanen, Erja Rosenberg ja Marjatta Laiho.

Suurimmaksi osaksi aikaa Veikon kanssa jakauduimme: Veikko seurasi suuren salin keskusteluja ja minä istuin suurimman osan ajasta tavoiteohjelman tarkistusryhmässä. Siihen oli valittu 41 edustajaa tasaisesti kaikista yhdistyksistä ja se valmisteli yli 500 muutosehdotuksesta ”suosituksen” yleiskokoukselle: mikä hyväksytään, mikä hylätään ja mitä ehkä muutetaan. Lauantain istunto kesti 13,5 tuntia!

Tarkistusryhmän äänestykset olivat hyvin tasaisia: 21-19, 17-19 jne. Sama kahtiajako toistui sunnuntain äänestyksissä yleiskokouksessa, äärimmillään 151-150. Kokonaisteksti (oikolukematon versio löytyy puoluekokouksen nettisivulta) on täten kompromissi, jota voi arvostella esim. sisäisistä ristiriidoista, päällekkäisyyksistä, epätasaisuudesta ja epäselvyydestä ym. Mutta kokonaisuudessaan teksti on mielestäni hyvä ja antaa hyvän pohjan Vihreiden ensi kevään vaalien jälkeisestä hallituksesta ja sen ohjelmasta käytäviin neuvotteluihin.

Olen kopioinut alle meitä lähinnä kiinnostavan vanhustenhoitoa koskevan kappaleen lopullisessa muodossaan. Uskon sen vastaavan kattavasti toiveitamme.

Kaksi muutosta, jotka tulivat kokouksen aikana ikään kuin ”puskasta” olivat mielestäni aika huolestuttavia. Ne ovat alla kohtina 2/7 ja 3/11 ja koskevat huumeiden käytön ja hallussapidon rangaistavuutta. Vaikka tavoitteena onkin huumeiden käyttäjien saaminen hoitoon, niin muotoilu tekee käytön ja hallussapidon ikään kuin sallituksi. Hartaasti toivon, etteivät nuo kohdat johda valtakunnan politiikassa yhtään mihinkään. Kertokaa paremmin asiaa tuntevat, ovatko nuo suositukset hyvästä vai pahasta.

Terveisin

Reino Lampinen

Otteita tavoiteohjelmasta:

Tavoite 2

Kavennetaan terveys- ja hyvinvointieroja

– – –

7. Huumausainepolitiikan painopiste siirretään rangaistuksista haittojen vähentämiseen.

Rikoslaissa huumausaineiksi määriteltyjen laittomien päihteiden käytöstä ja hallussapidosta omaan käyttöön ei pidä rangaista. Lisäksi päihdeongelmaisten kuntoutukseen on kohdennettava lisää resursseja.

Tavoite 3

Huolehditaan heikommassa asemassa olevista

– – –

11. Kannabiksen käytön ja omaan käyttöön tapahtuvan hallussapidon sekä kasvatuksen rikosoikeudellisesta rangaistavuudesta on luovuttava.

– – –

Tavoite 4

Laadukas vanhustenhoito

Vanhuus ei ole sairaus, vaan elämänvaihe, jossa ihmisten aktiivisuutta ja omatoimisuutta tulee tukea.

1. Varmistetaan, että vanhuspalveluiden järjestämisessä otetaan aina huomioon ihmisen oma tahto.

2. Siirretään omaishoidontuki Kelan maksettavaksi. Omaishoidontuen määrärahojen riittävyydestä on huolehdittava.

3. Kehitetään omaishoitajajärjestelmää takaamalla omaishoitajille tarvittava kokonaisvaltainen tuki. Jaksamista tuetaan mm. takaamalla riittävät vapaapäivät sekä järjestetään toimivia sijaishoitojärjestelyjä omaishoidettaville.

4. Huolehditaan hoitajamitoitusta koskevien vanhuspalvelulain normien toteutumisesta kunnissa.

5. Lisätään geriatrien ja muistihoitajien määrää perusterveydenhuollossa. Näin varmistetaan ikääntymisen aiheuttamien sairauksien varhainen löytyminen ja ymmärrys ihmisen moninaisuudesta ja elämänkaaren vaikutuksesta vanhuudessa.

6. Pidetään kiinni siitä periaatteesta, että ihmisellä on oikeus asua kotona mahdollisimman pitkään sekä saada kotona asumiseen riittävä apu ja tuki tai hakeutua halutessaan muunlaiseen asumismuotoon. Kaikissa tapauksissa taataan oikeus riittävään apuun ja tukeen aina saattohoitoon asti. Hänellä tulee halutessaan olla oikeus myös saada saattohoitoa kotona.

7. Parannetaan vanhusten mahdollisuuksia omatoimiseen ja onnelliseen elämään tarjoamalla laadukasta ennaltaehkäisevää kuntoutusta ja siten estämällä laitostuminen.