Ikävihreiden vuosien 2013-2014 toimintasuunnitelman mukaan seurataan erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen valtakunnallisen SOTE-uudistuksen etenemistä ja vanhuspalvelulain (980/2012) toteutusta.

Laadukas vanhustenhoito sisällytettiin myös viime kesän puoluekokouksessa hyväksyttyyn poliittiseen tavoiteohjelmaan seuraavasti:

1. Varmistetaan, että vanhuspalveluiden järjestämisessä otetaan aina huomioon ihmisen oma tahto.
2. Siirretään omaishoidontuki Kelan maksettavaksi. Omaishoidontuen määrärahojen riittävyydestä on huolehdittava.
3. Kehitetään omaishoitajajärjestelmää takaamalla omaishoitajille tarvittava kokonaisvaltainen tuki. Jaksamista tuetaan mm. takaamalla riittävät vapaapäivät sekä järjestetään toimivia sijaishoitojärjestelyjä omaishoidettaville.
4. Huolehditaan hoitajamitoitusta koskevien vanhuspalvelulain normien toteutumisesta kunnissa.
5. Lisätään geriatrien ja muistihoitajien määrää perusterveydenhuollossa. Näin varmistetaan ikääntymisen aiheuttamien sairauksien varhainen löytyminen ja ymmärrys ihmisen moninaisuudesta ja elämänkaaren vaikutuksesta vanhuudessa.
6. Pidetään kiinni siitä periaatteesta, että ihmisellä on oikeus asua kotona mahdollisimman pitkään sekä saada kotona asumiseen riittävä apu ja tuki tai hakeutua halutessaan muunlaiseen asumismuotoon. Kaikissa tapauksissa taataan oikeus riittävään apuun ja tukeen aina saattohoitoon asti. Hänellä tulee halutessaan olla oikeus myös saada saattohoitoa kotona.
7. Parannetaan vanhusten mahdollisuuksia omatoimiseen ja onnelliseen elämään tarjoamalla laadukasta ennaltaehkäisevää kuntoutusta ja siten estämällä laitostuminen.

Hallitus antoi torstaina 13.11.2014 eduskunnalle esityksen vanhuspalvelulain muuttamiseksi. Esityksen tarkoituksena on tiukentaa pitkäaikaiseen laitoshoitoon pääsemisen edellytyksiä. Esityksen mukaan

”…yhtenä tavoitteena on muuttaa iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalvelujen rakennetta siten, että kasvavasta iäkkäiden ja palveluja tarvitsevien määrästä yhä suurempi osa käyttää sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluja, kuten kotihoitoa ja omaishoidon tukea, ja yhä pienempi osa on pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Tavoitteena on muuttaa palvelurakennetta siten, että se vastaa vuonna 2017 hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi vuonna 2013 annetun laatusuosituksen tavoitetasoja muutamin poikkeuksin. Tavoitellun iäkkäiden palvelurakenteen muutoksen myötä on tarkoituksena hidastaa kuntien menojen kasvua noin 300 miljoonalla eurolla. …

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annettua lakia siten, että lain 14 §:ssä korostettaisiin aiempaa voimakkaammin sosiaali- ja terveydenhuollon avopalvelujen ensisijaisuutta iäkkään henkilön palvelutarpeeseen vastaamisessa. … Ehdotuksen mukaan hoito ja huolenpito voitaisiin jatkossa toteuttaa pitkäaikaisena laitoshoitona vain, jos siihen olisi lääketieteelliset perusteet tai asiakasturvallisuus- tai potilasturvallisuusperusteet. Lisäksi edellytettäisiin, että mahdollisuudet vastata iäkkään henkilön todettuun palvelutarpeeseen iäkkään henkilön kotiin annettavilla palveluilla ja muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla on selvitetty.

– – –

Esityksellä ei muutettaisi iäkkään henkilön oikeutta saada lain mukaisia sosiaali- ja terveyspalveluja, joita hänen palvelutarpeensa katsotaan edellyttävän. Iäkkään henkilön palvelutarpeiden selvittäminen on keskeisimpiä voimassa olevan vanhuspalvelulain edellyttämiä toimenpiteitä. Hoidon ja huolenpidon toteuttaminen nimenomaan pitkäaikaisena laitoshoitona ei kuitenkaan tähänkään saakka ole lainsäädännössä ollut pelkkään iäkkään henkilön omaan toiveeseen perustuva oikeus.”

Kun hallitus on esityksen antanut, siihen ei voi käytännössä vaikuttaa enää muutoin kuin Vihreiden eduskuntaryhmän kautta. Jos meillä on esityksen suhteen huomauttamista, niin meidän pitää olla yhteydessä ryhmään.

Vuonna 2012, kun vanhuspalvelulakia valmisteltiin, Helsingin seudun Ikivihreät esitti huolensa siitä, ettei lakiin sisällytetty minimiarvoja laitoshoidon hoitajamitoitukselle. Hoitajamitoituksesta käytiin muutoinkin laajaa ja vilkasta keskustelua, mikä johti siihen, että hyväksyessään vanhuspalvelulain eduskunta liitti siihen lausuman:

“Eduskunta edellyttää, että hallitus arvioi henkilöstömitoituksen toteutumisen vanhuspalvelulaissa tarkoitetulla tavalla vuoden 2014 aikana ja mikäli ympärivuorokautisessa hoidossa ei ole saavutettu suositusten mukaista henkilöstömitoitusta (vähintään 0,5), antaa eduskunnalle esityksen lain täsmentämisestä.”

Liekö lausuman ajoitus tahallista vai syntynyt epähuomiossa: vuoden 2014 loppu lähenee eikä tuota arviota ole tietääkseni tehty. Jos se ehditään tekemään, ei kuitenkaan ole enää mahdollista saada lausumassa tarkoitettua esitystä tämän eduskunnan käsittelyyn. Saapa nähdä, miten seuraava hallitus tähän edellisen eduskunnan edelliselle hallitukselle antamaan tehtävään suhtautuu…

Joka tapauksessa vanhuspalvelulain täytäntöönpanossa on menty suurin harppauksin eteenpäin. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto antoivat 2013 yhteistyössä uuden Laatusuosituksen hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Se on kohdistettu pääasiassa kunnille. Ohje on hyvin perusteellinen, liitteineen 78 sivua. Suositukseen sisältyy täsmälliset määritelmät vanhusten hoidon eri muodoille (kotihoito, omaishoito, perhehoito, palveluasuminen ja tehostettu palveluasuminen, vanhainkodit, terveyskeskuksen pitkäaikaisosastot), hoitotyöntekijöille ja heidän sijaisilleen.

Keskeiset aiheet ovat:

• osallisuus ja toimijuus,
• asuminen ja elinympäristö,
• mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaaminen,
• oikea palvelu oikeaan aikaan,
• palvelujen rakenne
• hoidon ja huolenpidon turvaajat,
• johtaminen.

Lisäksi suosituksessa annetaan ohjeita ihmisiin kohdistuvien vaikutusten ja kustannusvaikutusten arvioimiseksi.

Hoitajamitoitusta koskeva suositus henkilöstön ehdottomaksi vähimmäismääräksi on

• tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa 0,50 hoitotyöntekijää asiakasta kohden
• terveyskeskusten vuodeosastojen pitkäaikaishoidossa 0,60 – 0,70 hoitotyöntekijää asiakasta kohden.

Suositus siis vastaa hyvinkin eduskunnan lausumaa ja jopa ylittää sen. Nähtäväksi jää, miten tarkasti kunnat suositusta noudattavat.