Kävin äsken Helsingin valtuuston käyttämässä Valkoisessa salissa kuuntelemassa Lähienergialiiton ym. järjestämää kolmen kunnallispoliitikon: Emma Kari/Vihreät, Tatu Rauhanmäki/Kokoomus ja Pentti Arajärvi/SDP, paneelia Helsingin energiaratkaisuista.
Ennen paneelia professori Eva Heiskanen Kuluttajatutkimuskeskuksesta, ympäristötarkastaja Jari Viinanen kaupungin ympäristökeskuksesta kuvasivat uusiutuvan, hajautetun energian potentiaalia ja puitteita, joissa energiaratkaisuja seuraavalla valtuustokaudella tehdään.
Heiskanen totesi, että ”normaalin” NIMBY-ilmiön lisäksi uudet energiaratkaisut odottavat vielä sosiaalista hyväksyntää malliin: ”Finlandia-talon seinälaattojen vaihto maksaa 60 miljoonaa €, kamalaa, mutta ei kai voi mitään. Lisäksi ehdotetaan katolle 60 000 €:n aurinkopaneeleita. Sitä nyt ei ainakaan voida hyväksyä!”
Viinanen kävi läpi lähinnä ne toimet, joista IKIVI kuuli 10.1.2017 vieraillessaan HELENin Energiatorilla.
Seuraavaksi toimitusjohtajat Sampsa Hario Lumituuli Oy:stä, Kristian Savela St1 Lähienergiasta, Jari Varjotie SavoSolar Oy:stä, Jouni Penttinen Playgreen Oy:stä ja Markku Makkonen Fourdeg Oy:stä alustivat omista energiansäästöratkaisuistaan:
- Hario: mahdollisuudet rakentaa tuulivoimaa Helsinkiin,
- Savela: geoterminen energia, tuulivoima Lappiin, Ruotsiin ja Norjaan
- Varjotie: aurinkolämpöratkaisut
- Penttinen: aurinkosähköratkaisut
- Makkonen: älykäs kiinteistöjen lämmönsäädön ohjaus
Harion ehdotus tuulivoimaloiden rakentamiseksi Vuosaaren sataman alueelle ei nostanut sanottavia vastalauseita. Pikemminkin tuulivoiman tuominen lähelle kaupunkiasutusta voisi hälventää melu-, visuaalisia ym. huolia ja parantaa em. sosiaalista hyväksyntää.
Savela kertoi St1:n olevan monessa mukana: yhteistyökumppani vastaa 20 %:sta Suomen tuulivoimakapasiteetista (lähinnä Lapissa), tuulivoimaa yhtiöllä on myös Ruotsissa ja Norjassa, mistä sähkö tuodaan Suomeen, Kajaanissa tuotetaan biojalostamossa liikenteen polttoaineita sahanpurusta ja Espoossa porataan 7 km:n geotermistä kaivoa. Lopuksi hän kysyi, voitaisiinko kiinteistöveroa porrastaa energiamuodon perusteella ja voitaisiinko kaavoituksen avulla ohjata energiankäyttöä uusiutuvia kohti.
Varjotie kertoi koti- ja ulkomaisista ratkaisuista esim. koko seinäpintojen peittämisestä aurinkolämpöpaneeleilla.
Penttinen toivoi aurinkosähköratkaisujen ottamista käyttöön julkisissa rakennuksissa. Myös hän toivoi kiinteistöveron käyttöä kannustamaan uusiutuvia ratkaisuja.
Makkonen kertoi esimerkkejä suhteellisen halvoista elektronisista ratkaisuista, joilla kiinteistöjen kaukolämpöä voidaan ohjata dynaamisesti toisaalta lämmitystarpeen ja toisaalta energian hetkellisen hinnan perusteella asumismukavuuden kärsimättä, ja itse asiassa sitä parantaen. Hän kannusti HELENiä ohjaamaan tällaisten menetelmien käyttöön hinnoittelun avulla.
Panelistit eivät saaneet oikein riitaa noista aloitteista. Yksimielisyys vallitsi siitä, että kiinteistövero on väärä instrumentti: lain mukaan veroperusteena on pinta-ala ja kunta päättää veron suuruuden per neliömetri. Toki voitaisiin lailla säätää porrastuksesta energiankulutuksen tai energiamuodon suhteen, mutta silloin avautuisi Pandoran lipas: varmasti paljon muitakin hyviä asioita haluttaisiin ottaa mukaan porrastuksen perusteisiin. Lisäksi veroinstrumentti olisi tehoton keino kaupungin omalla tonttimaalla oleville rakennuksille.
Hyviä käytäntöjä voidaan kuitenkin edistää politiikalla, mm. kaavoitusmonopolia käyttämällä. Eräitä uusia alueita kaavoitettaessa tätä keinoa on jo käytettykin asettamalla vaatimuksia esim. kaukolämmön käytölle, lämmön talteenotolle, tuulivoimaloiden sijoitukselle, aurinkopaneeleille, jätelämmön talteenotolle yms. Kaupungin mahdollisuuksia kuitenkin usein rajoittavat mm. julkisivulautakunnan asettamat rajoitukset ulkonäön muutoksille.