Suomessa on noin 5,6 asukasta, joista 1,3 miljoonaa on 65+ ja eläkkeellä. Näistä useimmat 1950- ja 60-luvulla syntyneet ovat työelämässä joutuneet käyttämään tietokonetta. Myös aikaisemmin syntyneet, jos sen käyttäminen on kuulunut työtehtäviin, silti kaikki eivät ole käyttäneet. Sen sijaan nuoremmilla sukupolvilla tietokoneet tulivat tutuiksi jo koulussa . Älypuhelin on ollut arkipäivää monen ihmisen elämässä lapsuudesta lähtien toisin kuin vanhemmilla ikäpolvilla. Älypuhelimet yleistyivät vasta viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Tällä hetkellä yhteiskunta digitalisoituu, osin sen vuoksi, että ihmisiä ei riitä enää palveluihin ja toisaalta sen vuoksi, että halutaan tuottaa palveluita edellisemmin ja nopeammin. Ilmiö ei ole vain suomalainen vaan globaali. Kännykällä olet kuvayhteydessä kaverin kanssa toiselle puolelle maailmaa, lähetät rahaa tai teet ostoksia mistä päin maailmaa tahansa.
Osalle vanhoista ihmisistä tämä toiminta internetissä ei ole mahdollista. Ihmisiltä puuttuvat verkkoyhteydet, ei ole rahaa kunnon laitteisiin ja mikä ikävintä, puuttuu osaaminen. Tutkimusten mukaan alhainen koulutus- ja tulo taso ovat yhteydessä alhaisempaan digikäyttöön. Voidaan puhua digiköyhyydestä. Osalle sähköisten palvelujen käyttäminen ei ole käytännössä mahdollista vaikka haluja opetella olisikin. Tämä tilanne johtaa siihen, että tietoliikenneverkon ulkopuolelle jäävät ihmiset ovat jäämässä yhteiskunnan, niin julkisten kuin yksityistenkin palveluiden , ulkopuolelle. Syntyy digisyrjäytyneet. Näitä on arvioitu olevan noin 300 000.
Vanhusasiavaltuutettu kiinnitti tähän vanhusten tilanteeseen erityistä huomiota vuonna 2024 eduskunnalle antamassaan kertomuksessa. Kertomuksen mukaan internetin käyttö laski henkilön iän noustessa. Kun 65-74-vuotiaista 90% käytti nettiä niin 75-89-vuotiaista enää 65 %. Tämä tarkoitti vuonna 2022 sitä, että henkilö ei pystynyt käyttämään verkossa esimerkiksi OmaVero, Kanta tai Kelan palvelua itsenäisesti. Pankkipalvelut jäivät myös käyttämättä. Toisaalta näiden palveluiden käyttäminen esim. kirjaston koneella ei ole mahdollista, jos henkilöllä ei ole vahvaa tunnistautumista eli pankkitunnuksia tai mieluummin mobiilitunnistetta. Ainoaksi keinoksi jää toimistossa käynti tai puhelinpalvelu tai sitten valtakirjan antaminen jollekin, joka toimii henkilön puolesta. Valitettavasti niin julkinen kuin yksityinenkin sektori ovat vähentäneet merkittävät palveluita, joissa vanhus voisi mennä käymään konttorissa. Tilalle ei ole myöskään kehitetty palveluita, joita tuotaisiin vanhuksen luokse.
Kunnat ja monet järjestöt ovat aktiivisesti aloittaneet digituen kouluttamisen. On monenlaisia kursseja kirjastoissa ja työväenopistoissa ja järjestöjen työpajoissa. On digitukea kotiin ja puhelimella. Kaikesta tästä toiminnasta huolimatta digituen tarve kasvaa ihmisen ikääntyessä. Tilastokeskuksen mukaan 62% yli 65-vuotiaista tarvitsee usein tai aina apua uusien digiasioiden opetteluun. Kokemus digitaalisesta yhdenvertaisuudesta on laskussa vaikka noin 30%:n on arvioitu haluavan oppia digiä enemmän.
DigiAgeTak- on tilaisuus jonka vanhusten palveluita edistävä järjestö Valli ry järjestää. Sielläkin oli esillä uusia innovaatioita. Puhujina muun muassa professori Takanori Shibata Japanista, tulevaisuuden tutkija Marja-Liisa Viherä sekä diplomi-insinööri Petteri Järvinen. Samanaikaisesti heräsi kysymyksiä siitä, miten näitä sovelluksia ja laitteita kehitetään. kehitetäänkö niitä nuorten ja näppäräsormisten sekä hyvän näkökyvyn omaavien ehdoilla. Missä on digimaailma , joka auttaa ihmistä, joka ei enää pysty kirjoittamaan? Miksi meidän pitää kuunnella englanninkielistä esitelmää englanniksi, kun google-kääntäjä kääntäisi sen suomeksi? Miksei puheviesti mene pankkiin tai Kelaan? Miksi tunnistamiseen tarvitaan Suomessa pankkitunnukset vaikka niitä ei muualla maailmassa edes hyväksytä vahvan tunnistautumisen keinoksi? Miksi google-kääntäjää tai vastaava ei käytetä laajemmin?
Se on selvä , että digitalisaatio etenee. Sen vuoksi on hyvä muistaa, että digitalisaatioon tarvitaan sähköä. Jos ei ole sähköä ei ole sähköistä palvelua. Sitten on vain paperia ja toivottavasti kynä.