Kansalaisaloite ”Eutanasia – aloite hyvän kuoleman puolesta” sai 63078 kannatusilmoitusta ja lähetettiin eduskuntaan 14.2.2017. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on käsitellyt sitä muutaman kerran viime syksynä. Valiokunnan aika on mennyt pääosin SOTE-ratkaisun käsittelyyn, mutta nyt aloitteen käsittely on loppusuoralla. Valiokunta kuuli viimeisiä asiantuntijoita 6.3. ja valmisteleva keskustelu käydään perjantaina 9.3.
Osallistuin eduskunnan kansalaisinfossa 6.3. järjestettyyn tilaisuuteen. Sen avasi Esko Seppänen, yksi aloitteen allekirjoittajista. Hän mainitsi kansalaisten, lääkärien ja sairaanhoitajien mielipiteet aloitteesta ja mm. piispojen yhteisen kannan, jossa varoitetaan ”kaltevasta pinnasta” – piispojen mukaan eutanasian hyväksyneissä maissa sitä on pian alettu soveltaa alkuperäistä tarkoitusta väljemmin kriteerein, esimerkiksi vanhuksiin ja mielenterveysongelmaisiin. Aloitteen vastustajat viittaavat saattohoidon parantamiseen eutanasian vaihtoehtona. Aloitteessa kuitenkin kannatetaan saattohoidon parantamista, mutta se ei ole vaihtoehto – molempia tarvitaan.
Tilaisuuden pääalustuksen otsikolla ”Good Example or Danger?” piti hollantilainen lääkäri Rob Jonquire, joka oli aikanaan osallistunut Hollannin lain valmisteluun. Hän aloitti eutanasian määrittelystä. Kyseessä on elämän lopettaminen toisen henkilön toimesta ao. henkilön nimenomaisesta pyynnöstä. Määritelmään sisältyy avustettu itsemurha, mutta ei palliatiivinen sedaatio eikä hoidon lopettaminen. Lain mukaan eutanasian suorittanutta lääkäriä ei syytetä, jos 2005 voimaan tulleessa laissa säädetyt ehdot täyttyvät. Hollannissa on eutanasiaa harjoitettu jo 35 vuoden ajan. Ennen lakia eutanasiaa harjoitettiin yksilökohtaisen harkinnan perusteella.
Lain kriteereitä ovat potilaan nimenomainen vaatimus, sietämätön ja toivoton kärsimys, vaihtoehtojen puute, pakollinen konsultointi – sekä potilaan itsensä että toisen, riippumattoman lääkärin kanssa – ja jälkikäteinen yksityiskohtainen raportti eutanasiaa valvovalle komitealle. Potilas määrittää kärsimyksen sietämättömyyden ja lääkäri paranemisen toivottomuuden.
Donald Trumpiin liitetty käsite fake news ei ole uusi: eutanasian vastustajat ovat pyrkineet levittämään pelkoa, että heikossa taloudellisessa asemassa olevien vanhojen ja vaivaisten tulee välttää hoitoon hakeutumista, koska siellä odottaa eutanasia, turistien ja pakolaisten on syytä vältellä Hollantia samasta syystä ym. Tosiasia kuitenkin on, että pääosa eutanasian valinneita on valkoisia, vauraita ja koulutettuja. Lisäksi annetaan ymmärtää, että hyvä palliatiivinen hoito tekee eutanasian tarpeettomaksi. Palliatiivisen hoidon kansainvälisessä vertailussa Hollanti ja Belgia kuitenkin sijoittuvat viiden parhaan joukkoon (Suomi n. sijalla 20).
Loppupäätelmä on, ettei mitään merkkejä joutumisesta kaltevalle pinnalle ei ole Hollannissa havaittavissa. Eutanasia tarkoittaa kärsimyksen lopettamista – pääasia ei ole elämän lopettaminen. Hollannissa asetetut kriteerit toimivat. Tänä vuonna on ensimmäisen kerran tutkittavana tapaus, joka voi johtaa syytteeseen.
Tilannetta Suomen kannalta kommentoi Terho-kodin ylilääkäri Juha Hänninen. Hän jatkoi Jonquiren viime sanoista: kuoleva ei ensisijaisesti halua kuolla vaan haluaa lopettaa kärsimyksen. Eutanasian vastustajat vetoavat abstrakteihin asioihin, kun potilaat vetoavat subjektiiviseen kokemukseen. Lääkärien enemmistö kannattaa eutanasian sallimista, kun Lääkäriliitto puolestaan suojaa professiota.
Hänninen mainitsi, että aivokuolema hyväksyttiin Suomessa kuolemaksi 1971 ja 20 vuotta myöhemmin Ruotsi seurasi esimerkkiä. Onko kuvio toistumassa eutanasian suhteen? Hän edellytti, että Suomi harkitsee itse eutanasian kriteerit eikä suoraan kopioi niitä esim. Hollannista. Kriteereihin kuuluu esim. se, että potilaan tilassa on odotettavissa varma kuolema ja että potilas kärsii. Vaaditaan myös psykiatrin konsultointia, mutta myös psyykkisesti sairaille on sallittava eutanasia, jos kriteerit täyttyvät. Tärkeää on myös, ettei lääkäreitä pakoteta suorittamaan eutanasiaa.