Muutama nosto HS:n artikkelista 27.6.2017 ”Iäkkäiden kotihoidon tarve kasvaa”:
” NYKYISEN tilanteen synnytti kaunis ajatus hoitaa ikäihmiset kotona mahdollisimman pitkään. Sen myötä kotona asuu paljon niin huonokuntoisia, että ennen he olisivat olleet laitoksessa.
Sitä mahdollisuutta ei enää ole, koska vanhainkoteja ja terveyskeskusten vuodeosastoja on purettu. Tilalle tuli ympärivuorokautista asumista, mutta vain puolet purettujen paikkojen määrästä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) laskee.”
“THL:n … tilasto kertoo, että lähes joka kolmannen luona käydään monta kertaa päivässä, ja joukko kasvaa tasaisesti.”
”Lähiseudulta tuli juuri viesti, jonka mukaan kotihoidon työntekijät ovat niin kuormittuneita, että osa on sanonut itsensä irti. Kuormitus kaatuu muiden päälle ja osa tekee tuplavuoroja, koska kunta ei saa sijaisia – ja väsyvät lisää.”
”Kotihoitoa suositaan ensisijaisena vaihtoehtona, ja se kuormittaa työntekijöitä.”
Asiakkaan näkemyksiä:
”KOTIHOIDON tilanne on heikentynyt selvästi viime vuosina”, sanoo pitkään kotihoidon asiakkaana ollut Ulla Pekkanen. Hän arvioi, että heikentyminen alkoi samoihin aikoihin kuin hoitajien työaikaa alettiin seurata tarkasti.
”En tiedä liittyvätkö asiat yhteen, mutta sellainen tunne herää”, hän sanoo.
KAKSI uudistusta veivät kotihoitoa heikommaksi, Pekkanen pohtii. Ensimmäinen oli tavoite hoitaa kaikki ihmiset kotona laitoksen sijaan.
Hoitotyöhön tuotu teknologia ei korvaa hoitajia, Pekkanen korostaa. ”Tarvitaan hoitavia käsiä.”
HOIDETTAVAT näkevät, että hoitajien työ on muuttunut raskaammaksi.
”Sitä ei voi olla huomaamatta, vaikka hoitajat eivät valita”, Pekkanen sanoo.
”Työnantajien pitäisi tehdä kotihoidosta houkuttelevaa, että hoitajat haluavat tulla tekemään sitä. Heitä pitäisi myös kuunnella enemmän.”
– – –
Tähän rinnalle hain vanhusten hoivaa koskevan lainsäädännön ydinkohtia.
Vanhuspalvelulain hyvät periaatteet:
Tarkoituksena on mm. tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista, parantaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja tarvitsemiensa palvelujen kehittämiseen kunnassa, parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä ohjausta muiden tarjolla olevien palvelujen käyttöön yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti ja riittävän ajoissa silloin, kun hänen heikentynyt toimintakykynsä sitä edellyttää, sekä vahvistaa iäkkään henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan sekä osaltaan päättää niitä koskevista valinnoista.
Kunnan on järjestettävä ikääntyneen väestön sosiaalipalvelut sisällöltään, laadultaan ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnan ikääntyneen väestön hyvinvointi, sosiaalinen turvallisuus ja toimintakyky edellyttävät.
Kunnan on osoitettava riittävät voimavarat ikääntyneen väestön toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseen sekä iäkkäille henkilöille järjestettäviin sosiaalipalveluihin, jotka ovat kunnan peruspalvelujen valtionosuuden perusteena.
Mutta toisaalta:
Kunnan on toteutettava iäkkään henkilön arvokasta elämää tukeva pitkäaikainen hoito ja huolenpito ensisijaisesti hänen kotiinsa annettavilla ja muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla. Palvelut on sovitettava sisällöltään ja määrältään vastaamaan iäkkään henkilön kulloisiakin palveluntarpeita. Hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa pitkäaikaisena laitoshoitona vain tässä laissa säädetyillä perusteilla.
Pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan. Iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä.
Lopuksi tiukat rajoitukset kunnalle:
Kunta voi vastata iäkkään henkilön palveluntarpeeseen pitkäaikaisella laitoshoidolla vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai asiakasturvallisuuteen tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet.
Ennen hoidon ja huolenpidon toteuttamista pitkäaikaisena laitoshoitona kunnan on selvitettävä mahdollisuudet vastata iäkkään henkilön palveluntarpeeseen hänen kotiinsa annettavilla ja muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla.
Palveluntarpeiden selvittämisen yhteydessä on arvioitava iäkkään henkilön toimintakyky monipuolisesti ja luotettavia arviointivälineitä käyttäen. Toimintakykyä arvioitaessa on selvitettävä, miltä osin iäkäs henkilö pystyy suoriutumaan tavanomaisista elämän toiminnoista asuin- ja toimintaympäristössään, ja missä asioissa hän tarvitsee tukea ja apua. Arvioinnissa on otettava huomioon iäkkään henkilön fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky sekä hänen ympäristönsä esteettömyyteen, asumisensa turvallisuuteen ja lähipalvelujensa saatavuuteen liittyvät tekijät.
Ratkaisu hoidon ja huolenpidon toteuttamisesta pitkäaikaisena laitoshoitona on perusteltava.
Toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat toimintayksikön palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut.
Tämä ns. hoitajamitoitus ym. vaatimukset koskevat siis laitoshoitoa. Tätä nykyinen hallitus haluaa alentaa toisen kerran – ennen vuotta 2013 hoitajamitoitus oli yleisesti 0,6-0,7 hoitajaa vanhusta kohti ja se alennettiin 0,5:een. Nyt tavoitteena on 0,4 hoitohenkilökuntaan kuuluvaa vanhusta kohti.
Kotihoidosta säädetään hyvin suppeasti terveydenhuoltolaissa.
Kunnan on järjestettävä alueensa asukkaiden kotisairaanhoito. Kotisairaanhoito on hoito- ja palvelusuunnitelman mukaista tai tilapäistä potilaan asuinpaikassa, kotona tai siihen verrattavassa paikassa moniammatillisesti toteutettua terveyden ja sairaanhoidon palvelua.
Kysymys kuuluukin: noudatetaanko ensisijaisesti hienoja periaatteita vai hoidon edellytyksiä rajaavia sääntöjä?