Vanhustyön keskusliitto VTKL:n järjestämä tilaisuus Messukeskuksessa, Helsingissä 3-4.10.2018

Keskusliiton puheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen avasi ja mainitsi

• ikääntyneiden määrän – yhdestä puoleentoista miljoonaan, riippuen asetettavista ikärajoista. Eläkeläisiä n. 1,2 miljoonaa
• muistisairauksista kärsii nyt 130000, v. 2030 jo 260000
• ajankohtainen hanke on vanhusasiainvaltuutetun viran saaminen

VTKL:n toiminnanjohtaja Anni Lausvaara selvensi asumisratkaisujen jakautumaa ja kehitystä:

• Senioritalo: fyysinen asumispaikka, palvelut hankitaan Itse
• Palvelutalo: vuokraan sisältyy kullekin asukkaalle sopimuksen mukaiset palvelut
• Tehostettu palveluasuminen: palvelua ja hoitoa vuorokauden ympäri

Eri ikäisten asumisratkaisuista hän totesi, että

• kolmas ikä, 65-74 v, tarkoittaa vaivatonta asumista – usein muuttoa omakoti- tai rivitalosta kerrostaloon
• neljäs ikä 75+ tarkoittaa, että 70 % asuu kerrostalossa ja 50 % kaupungin keskustassa

Jaana Utti, toimitusjohtaja, Tamora Oy kuvasi kotia hyvän elämän ympäristönä ja Päivi Topo, johtaja, Ikäinstituutti, ikäystävällistä asuinympäristöä. Lopuksi Raija Hynynen, asuntoneuvos, YM, ennusti ikääntyneiden asumisen näkymiä. 

Lisätietoa: ymparisto.fi/ikaantyneidenasuminen

Sirpa Pietikäinen, MEP, alusti otsikolla Ikä ei ole ongelma, elleivät muut siitä sellaista tee.

Hän vertasi ikäihmisten, eli ”vanhus- tai eläkepommin” vaikutuksia ”syntyvyyspommiin” 40-luvulla. Tuolloin tunnettiin syvää huolta:

• hoitajamitoituksesta
• lasten hoidon kustannuksista
• liikenteen vaaroista.

Lapsille oli järjestettävä ja vanhempia neuvottava seuraavista:

• ruokailu
• nukkuminen
• jatkuva päivystys
• virikkeiden antaminen

Myöhemmin vaadittiin myös lapsiasiamiestä.

Nyt kun nuo 40-luvulla syntyneet ovat eläkkeellä, suhtautumisessa vanhuksiin on samoja piirteitä:

• hoitajamitoitus on riittämätön ja lisääminen kallista
• vanhusten sitominen (lapsilla sentään kielletty!)
• nukkumaan laittaminen (liian vähän hoitajia – aloitetaan n. klo 17.00!)
• lääkintä
• tarvitaan virikkeitä (”huvipuisto kuoleman odotushuoneessa”)
• ruokailu on järjestettävä, ohjattuna ja normitettuna

Vanhusten hoivan stereotypiassa unohtuvat usein

• osallisuus yhteiskuntaan, ja
• päättäminen omista asioista
• omien valintojen (kohtuullinen) kunnioittaminen ja elämän laadun kunnioittaminen
• ikäihmisten hyöty yhteiskunnalle, mm. lastenhoito
• perusoikeuden kuuluvat kaikille, vammaispalvelut kuuluvat kaikille

Henna Nikumaa, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto selvitti perusteellisesti oikeudellisia ennakoinnin keinoja itsemääräämisoikeutta tukemassa. Aiheena olivat erityisesti edunvalvontavaltuutus ja hoitotahto. Hän suositteli voimakkaasti, että ennen kaikkea vanhojen, mutta myös nuorten olisi tehtävä molemmat (esim. miehen äkillinen sairaus tai onnettomuus ilman edunvalvontavaltuutta: vaimo ei esim. voi myydä perheen toista autoa).

Malleja ja neuvoja löytyy netistä ja hän suositteli sivulta http://www.muistiasiantuntijat.fi/ löytyviä oppaita ja malleja (erityisesti Miten turvaan tahtoni toteutumisen? Opas oikeudelliseen ennakointiin
Kirjoittajat: Henna Nikumaa ja Elina Koponen (toim.)

Opas esittelee vinkkejä ja keinoja, joiden avulla voi varautua tilanteeseen, jossa ei pysty enää asioitaan hoitamaan. Oppaassa käydään konkreettisesti, käytännön vinkein ja tapausesimerkein läpi oikeudellisen ennakoinnin keinoja, kuten hoitotahtoa ja edunvalvontavaltuutusta. Opas on tarkoitettu erityisesti ikääntyville, eläkeläisille, varhaisvaiheen muistisairaille ihmisille ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle neuvontatyön tueksi. Opas on työstetty laajapohjaisessa yhteistyössä Muistisairaan ihmisen edunvalvonta yhteistyönä –kehittämisprojektissa, jota RAY rahoittaa.