Suomen Senioriliike ry teki 24.9.2015 kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan työeläkeindeksin palauttamista palkkatasoindeksiksi. Taustalla on myös Senioriliikkeen puheenjohtajan Kimmo Kiljusen kirja ”Eläkeläisten taitettu itsetunto”.

Minultakin moni kysyi, olenko jo allekirjoittanut. Epäröin allekirjoittamista, kun samaan aikaan olivat käynnissä neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta, yhtenä olennaisena osana palkankorotuksista luopuminen. Olikohan ajankohta oikea vaatia eläkkeiden sitomista palkkaindeksiin?

Lisäksi aloite vaikutti huonosti perustellulta ja ristiriitaiselta: vaadittiin yhtäältä eläkeläisten ostovoiman säilyttämistä ja toisaalta irrottautumista hintatason muutosta kuvaavasta kuluttajahintaindeksistä.

En allekirjoittanut. Moni muu kuitenkin allekirjoitti. Määräpäivään 24.3.2016 mennessä allekirjoituksia oli kertynyt yli 85 000. Aloite menee siis eduskunnan käsittelyyn.

Kansalaiskeskustelua aloitteesta

Asia kiinnosti minua sen verran, että ryhdyin tutkimaan sitä tarkemmin ja ennen kaikkea seuraamaan käytyä keskustelua.

Kansalaisaloitteen määräpäivän lähestyminen kirvoitti mediassa kiivaan keskustelun. Luin kaikkiaan 27 helmi-huhtikuussa eri medioissa julkaistua kolumnia sekä pää- ja mielipidekirjoitusta. Pääosan niistä löysin Helsingin Sanomista. Kirjoituksista 12 suhtautui selkeän kielteisesti aloitteeseen, kuusi myönteisesti ja yhdeksän toi esille tarkentavia näkökulmia, ottamatta voimakasta kantaa aloitteeseen.

Lisää keskustelua on varmaan tiedossa, kun eduskunta ryhtyy käsittelemään aloitetta. Tähänastinen keskustelu kyllä viittaa siihen, ettei aloite mene läpi.

Lukemissani kannanotoissa esiintyi kiistaa siitä, kuinka eläkesäästöjen ja niiden tuoton käy, jos työeläkeindeksiä muutetaan. Aloitteen allekirjoittajat väittävät eläkevarojen ja niiden tuoton kasvavan nopeasti, jos sääntöjä ei muuteta. Vastustajat näkivät puolestaan uhkakuvia: eläkevarat syötäisiin vuoteen 2050 tai 2060 mennessä. Erimielisyys on luonnollista, kun otetaan huomioon vaikuttavien tekijöiden moninaisuus.

Eläketurvakeskuksen Ismo Risku kertoi, mihin aloite johtaisi: “Indeksimuutos lisäisi eläkemenoja. Lisämenot olisi rahoitettava joko nostamalla eläkemaksuja tai käyttämällä eläkerahastoja. Jälkimmäinen vaihtoehto johtaisi eläkevarojen määrän supistumiseen suhteessa eläkemenoihin ja lopulta varojen loppumiseen.”

Eläkeläiset katsoivat, että heitä on sorrettu jo parikymmentä vuotta. Nuoret puolestaan katsoivat, että eläkemaksujen korotukset johtavat palkansaajien pysyvään köyhyyteen ja eläkesäästöjen kuluvan suurten ikäluokkien korkeisiin eläkkeisiin.

Sukupolvia pyrittiin nostamaan toisiaan vastaan. Kirjoitusten otsikot olivat kuvaavia: ”Ilmainen lounas lasten pöydässä”, ”Suuret ikäluokat pelastivat nahkansa”, ”Miksi raapisin viimeiset eurot eläkerahastosta, kun lapseni ovat jo muutenkin vaikeassa tilanteessa” ja ”Nuoriso, taistoon kiljuslaista eläkepopulismia vastaan”.

ETK myös kumosi uskon siihen, että kukin eläkeläinen nauttii itse säästämiään eläkevaroja: “Yrityksissä työtä tekevien palkkasummasta keskimäärin 24 prosenttia menee eläkemaksuihin. Työntekijän maksuosuus on 5,7–7,2 prosenttia, loput maksaa työnantaja. Maksut kerryttävät eläkettä, mutta ne eivät mene säästöön omaa eläkettä varten, vaan niillä lähinnä maksetaan edellisten sukupolvien eläkkeitä. Maksuista viidesosa menee eläkerahastoihin ja loput nykyeläkkeiden maksuun.”

Ovatko aloitteen kannattajat vai sen vastustajat oikeassa?

Eläkkeiden lähtötaso ja sen myöhempi korottaminen ovat tavallaan moraalikysymyksiä: millaista kulutustasoa eläkeläisille tavoitellaan? Valinta vaikuttaa sekä eläkemaksun suuruuteen että eläkkeen korotuksen tahtiin.

Voidaan kysyä kuuluuko eläkeläisten saada ”ilman omaa ansiotaan” korotus, jonka työelämässä vielä olevat palkansaajat itselleen neuvottelevat tai jopa taistelevat. Joskushan palkankorotuksiin vaaditaan merkittäviäkin uhrauksia – lakko, työsulku, mielenosoituksia… Vai riittäisikö eläkeläisille ostovoiman takaava korotus, jota kuluttajahintaindeksi pyrkii kuvaamaan?

Toisaalta kuluttajahintaindeksi, jonka painoarvo on nyt 80 %, ei oikein hyvin kuvaa eläkeläisten kulutustottumuksia. Vanhusten kulutus painottuu toisin kuin keskimääräisen suomalaisen kotitalouden kulutus. Uskoisin, että ainakin liikenteen, vapaa-ajan sekä hotellien ja ravintoloiden osuus on pienempi ja toisaalta terveyden osuus joissain tapauksissa aivan ratkaiseva.

Tilannetta jossain määrin korjaa palkkaindeksiin sidottu 20 %:n osuus. Avoimeksi jää, onko se riittävä.

Pitkään neuvoteltu eläkeuudistus tulee voimaan 2017 alussa. Sen vaikutusta tosiasialliseen eläkkeellejäämisikään ei kukaan voi etukäteen tietää. Erilaisia arvioita tietysti on esitetty.

Eliniän odote on ollut jo pitkään kasvussa. Eläkevuosien määrä riippuu eläkkeellejäämisiästä ja eliniästä. Jos elinikä nousee nopeammin kuin eläkkeellejäämisikä, eläkevuosien määrä lisääntyy. Vielä ei tiedetä kuinka käy. Se ainakin tiedetään, että pitemmät työurat kasvattavat eläkepottia.

Eläkevarojen sijoitustuotot ovat olleet välillä 1975-2014 keskimäärin 4,1 % ja 2014 jopa 5,2 %. Jatkuvatko hyvät sijoitustuotot tulevaisuuden epävakaassa maailmassa? Korot ainakin ovat nyt lähellä nollaa tai negatiivisia. Tähän astihan eläkkeet on voitu maksaa eläkerahastojen tuotosta eikä eläkerahastoihin ole tarvinnut juuri koskea.

Vireillä olevat hankkeet veroparatiisien käytön hillitsemiseksi saattavat myös vaikuttaa negatiivisesti eläkevarojen sijoitustuottoihin. Tähänastiset korkeat tuotot panevat epäilemään, että eläkerahastot ovat sijoittaneet myös veroparatiiseja hyödyntäviin yrityksiin.

Mitä tästä kaikesta jää käteen, paitsi suuri epätietoisuus?

Aloite on hyvin epätasa-arvoinen. Työeläkelaki, jonka muutokseen aloite tähtää, ei koske KELA:n maksamaa kansaneläkettä nauttivia, siis kaikkein köyhimpiä. Heidän eläkettään tarkistetaan vuosittain elinkustannusindeksin muutosten mukaisesti. Kansaneläkeläisten osuus eläkeläisistä on n. 10 %.

Muutoinkin ehdotus suosii paremmin toimeen tulevia – haettu korotushan olisi prosentuaalinen eli varakkaimmat eläkeläiset hyötyisivät eniten.

Aloitteen ajankohta on monesta syystä väärä. Ensin olisi saatava muutaman vuoden kokemus 2017 voimaan tulevien eläkesäännösten vaikutuksesta. Lisäksi jo alussa mainitsin, että työmarkkinoilla ollaan pääsemässä sopimukseen hyvin kohtuullisista tai jopa nollatason korotuksista vuosille 2017 ja 2018. Nähtäväksi jää, mikä on sen vaikutus kuluttajahintoihin ja palkkaindeksiin.