Koijärvi 1.4.2019

Reino Lampinen

Yhteenveto Koijärvi-talolla pidetystä Lounais-Suomen Vihreiden, Ikävihreiden ja Helsingin seudun Ikivihreiden (IKIVI) järjestämästä seminaarista

Pj. Auni-Marja Vilavaara

Asiantuntijat:

metsäprofessori emeritus Veli Pohjonen

metsäasiantuntija Panu Kunttu, WWF

kansanedustaja Satu Hassi

– läsnä n. 90 osanottajaa (kolmannes Ikä- ja Ikivihreistä, muu yleisö: valtaosa Forssasta)

Veli Pohjonen: Metsien CO2-kehityksestä (tiivistelmä diaesityksestä):

• Muutos on ollut nopea: vasta 50-luvulla fossiilipolttoaineiden käytön päästöt ylittivät metsien häviöistä aiheutuneen nielun pienentymisen
• Jääkaudella oli 850 miljardia tn hiiltä oli metsissä ja 560 mrd tn ilmassa – nyt päinvastoin
• CO2-ongelman kaksi ratkaisua ovat: hiilimetsänhoito ja hiilipörssi
• Hiilimetsänhoidon kolme linjaa eri maille ja koko maapallolle ovat
  • a) metsien hävityksen pysäyttäminen,
  • b) nykymetsien parempi hoito ja
  • c) metsien viljely puuttomille alueille
• Suomen metsissä 2,83 kuutiometriä puuta vastaa yhtä tonnia hiiltä (PS. henkilöautoliikenteen CO2 eli n. 9 miljoonaa tonnia vastaa 25 miljoonaa kuutiometriä puuta!)
• Hiililuku = metsäbiomassaan varastoitunut alkuainehiili maahehtaaria kohti lasketaan valtion metsäalan koko maapinta-alaa kohti.
• Nieluvirta = metsäbiomassaan vuosittain virtaava alkuainehiili. Kyseessä on nettovirta, jossa mukana ovat vuotuinen hakkuupoistuma ja luonnon lahoama.
• Sekä hiililuku että nieluvirta ovat hyvän metsänhoidon ansiosta nousseet, hiililuku 1920-luvusta lähes kaksinkertaiseksi.
• Hyvästä metsänhoidosta huolimatta Suomi ei kuitenkaan ole paras maa, Euroopassakin vasta viides, edellä Saksa, Ruotsi, Ranska ja Puola.
• Globaalisti hiilimetsänhoidon kärkimaita ovat Itävalta, Slovenia, Japani ja Etelä-Korea (!).
• EU:n päästöpörssissä hiilidioksidin hinta nousee ja mielenkiinto hiilipörssiin lisääntyy.
• Hiilipörssillä olisi seitsemän myönteistä vaikutusta:
  •  Hiilimetsänhoito tulisi aikaisempaa täsmällisemmäksi (”puuta ei saa hakata enempää kuin metsät kasvavat”, Hans Carl von Carlowitz 1713 )
  •  Lohkometsätaloudessa kiertoaika pitenisi
  •  Jatkuva kasvatus hyötyisi
  •  Metsätilallisen valmius suojeluun nousisi
  • Lehtipuut palaisivat metsänkasvatuksen valikoimaan
  •  Metsäluonnon monimuotoisuus kohenisi
  •  Lisää kilpailua markkinoille, puunmyyntihinta kohoaisi
• Merkittävää olisi myös vaikutus kehitysmaissa (ml. erityisesti Afrikka)

Panu Kunttu: ”Metsän jatkuva kasvatus ja metsien suojelu ratkaisuna ilmastonmuutoksen torjunnassa”

• Hakkuumäärät – vakavia varoituksia tiedeyhteisöltä – hallituksen ehdottama 20 %:n kasvu ehdottomasti liikaa.
• Tavoitteena tulee olla jatkuva kasvatus – luontainen uudistuminen, ei tehometsätalous ja avohakkuut.
• Jatkuvan kasvatuksen ilmastohyödyt: sidonta jatkuu keskeytymättä, maaperän hiilivarasto säilyy ja metsänhoidossa keskitytään tukkipuuhun, jota voidaan käyttää kestäviin tuotteisiin.
• Avohakkuusta tulee päästölähde 15-30 vuodeksi (ks. Timo Pukkalan tutkimukset).
• Lisäksi: avohakkuissa ja erityisesti aurauksessa maaperän hiili vapautuu. Suot ovat suurin hiilivarasto – metsäojitusten ja maanmuokkauksen seurauksena 37 milj. tonnia hiiltä vuodessa vapautuu (PS: kolminkertainen suhteessa henkilöautoliikenteen päästöihin!).
• Vanhat metsät ovat hiilivarasto, vanhoissa metsissä on enemmän hiiltä kuin nuorissa – ne ovat nieluja vielä 100 vuoden ikäisinä. Mitä vanhemmaksi metsä kasvaa, sitä enemmän se sitoo hiiltä, ja myös suuret lahopuut ja kelot ovat pitkäikäisiä hiilivarastoja.
• Suomessa luonnonmetsät ovat melkein loppumassa, enää 3 % jäljellä, mikä on seurausta riittämättömästä metsien suojelusta.

Satu Hassi kehottaa tutustumaan eduskunnan ympäristövaliokunnan sivuihin

• Luonnon monimuotoisuus – lajeista joka yhdeksäs on uhanalainen, syynä metsien käyttö.
• Ilmasto: päästävä hiilineutraaliksi 2030-luvulla – tämä on Vihreiden tavoite; tavoite on mahdoton, jos metsien nielu pienenee.
• Hiilinielua on ennen kaikkea metsissä, soilla ja maataloudessa – uusien turvepeltojen raivaaminen on lopetettava, ja avohakkuut myös.
• Viljelymenetelmä voidaan kehittää (Ilkka Herlin ja Saara Kankaanranta tehneet hyvää työtä) – peltojen hiilinielun kasvatus globaalisti 4 promillea vuodessa riittäisi.

Keskustelua

Kommentti: Paikallinen Luontoarvo-yhteismetsä kertoi: ostaneet turvesuota 5 €/ha – mahdollisuus yksityisille ihmisille kantaa kortensa kekoon: ostaa suota ja antaa metsittyä (yhteystiedot: Markku Haukio, Luontoarvo-yhteismetsä, Koppelo).

Kysymys: Onko puulajilla merkitystä nieluun? Entä metsätyypeillä?

Vastaus: jos halutaan nopeita tuloksia ja CO2-sidontaa: lyhytkiertoviljely, à lehtipuut (haapa tms.), muualla käytännön vastaus: eukalyptus.

Kommentti: Pellon raivaus leviää. Raivataan lannan levitystä varten, karjatalous haitallista ympäristölle, karjankasvatus tms.

Kysymys: Ollaanko valmiita elintason laskuun?

Hassi: ilmastonmuutos otetaan jo laajalti huomioon ruokakysymyksissä, liikenteessä tms. – ovatko uudet virtaukset itse asiassa elintason laskua?

Kommentti: Vihreä metsäpolitiikka nostaa puun hintaa – kasvatetaan järeämmäksi ja voidaan käyttää sahatavarana, kestäviin tuotteisiin (pois sellusta tms.).

Kysymys: Kuinka voidaan edistää maaperän säästämistä hakkuun jälkeen?

Kunttu: vastaus on jatkuva kasvatus – saatava mukaan metsälakipäivitykseen.

Pohjonen: maaperää ei ole tutkittu samassa määrin kuin puita. Tarvitaan lisää tietoa.

Kommentti: Ihmisen työn tulee olla hyödyllistä – ei saa ennä hukkaan. Työllistäminen maksaa kuitenkin kolme kertaa palkan verran.

Hassi: teollisuus on tullut Vihreiden linjoille monissa asioissa: haittaverot ym.

Kommentti: Biokaasun valmistus ja myynti tulisi voida hyödyntää – maatalouden metaanipäästöt pienenevät. Hyvinkäälle avattu maakaasuasema (Knehtilän tila).

Kysymys: Soiden ojitus – hyödyllistä vai haitallista?

Pohjonen: Tutkimuksia tehty ojien muodosta; pitäisi käyttää matalia ojia, jotka kiertävät suolla, eikä ohjata syvillä ojilla järveen.

Kysymys/Amanda Pasanen: Onko metsäpolitiikka vaikea asia? Vai tiedetäänkö riittävästi esim. nielun suuruudesta ja rajoitustarpeesta?

Pohjonen: metsäkiista syntyy yhden sukupolven välein. Media tarttuu kärkkäästi esim. virheisiin ja erimielisyyksiin. Suomi on kuitenkin ykkösiä maailman tasossa. Toisaalta: tuloksia kierretään – ei selkeästi tuoda esiin, että nielun pienentäminen lisää CO2:ta ja päinvastoin. Taustalla voimakkaat taloudelliset intressit – tiedon puutteesta ei ole kysymys.

Kommentti monimuotoisuudesta: Suojelupinta-alaa lisättävä. YK-sopimuksen mukaan 17 % suojattava – Suomi pahasti jäljessä (nyt 3 %).

Kunttu: Metsälaki on surkea, se on kiireesti uudistettava.

Kysymys: Avohakkuut – kuinka paljon jätetään lahopuuta/ha? Suomessa vähän, miten muualla?

Kunttu: Yleensä jatkuva kasvatus on päätapa – ei voi verrata. Velvoitetta Suomessa ei ole. 10 – 20 m3/ha pitäisi jättää.

Kysymys/Reino Lampinen: Miten hakkuumääriä voidaan säätää? Yksityiset metsänomistajat myyvät ja tehtaat ostavat.

Pohjonen: Valtio voi ohjata Metsähallitusta – valtion metsät 30 % kaikesta.

Kunttu: Metsälakia on tiukennettava, myös rahallisia kannustimia tarvitaan.

Hassi: Ajattelua muutettava, metsät eivät ole yksin taloudellinen asia. Luonnon monimuotoisuutta ei voi loputtomasti heikentää. Metsälain avulla voidaan säätää hiilinielun kierrosta, voidaan käyttää taloudellista ohjausta. Valtion metsien hakkuutavoite on valtion käsissä, samoin avohakkuiden kieltäminen.

Seminaarin jälkeen teimme retken Koijärven uudelle luontotornille, mistä tarkkailimme mm. kurkia ja joutsenia.