Väestö vanhenee, koska elinikä pitenee ja syntyvyys laskee. Vanhuuseläkeläisiä on lähes 1,5 miljoonaa ja lapsia syntyy vähemmän kuin koskaan. Vuonna 2022 syntyi alle 45000 lasta, kun yli 90-vuotiaita oli 50000. Ennusteen mukaan vuonna 2065 yli 90-vuotiaita on jo 190000.
Kestävyysvaje ei ole ikäihmisten syy, mutta vanhenemiseen liittyy tarpeita, jotka on yhteiskunnassa tärkeää ottaa huomioon.
Kaikki ikääntyneet eivät ole samanlaisia, vaan yksilölliset erot ovat suuria. Iäkkäiden joukossa on myös paljon erityisryhmiä kuten kaikissa ikäryhmissä: kaikkia sukupuolia sekä monia etnisiä ryhmiä, uskontoja, kieliryhmiä ja taustoja.
Lähes 90 % eläkeläisistä elää tavallista aikuisen elämää ilman tukea tai apua. Monet käyvät työssä tai tekevät vapaaehtoistyötä ollakseen hyödyksi ja saadakseen mielekkyyttä elämäänsä. Isovanhemmat ja yhä useammin isoisovanhemmat auttavat lapsiperheitä, ja heidän panoksensa on kansantaloudellisestikin merkittävä. Valtaosa myös omaksuu uusia käytäntöjä uuden tiedon myötä niin ympäristökysymyksissä, verkkopalvelujen käytössä kuin terveyden ylläpidossakin.
Vaikka terveitä elinvuosia on aikaisempaa enemmän, krooniset sairaudet lisääntyvät ja toimintakyky heikkenee elämän loppuaikoina. Jokainen on jossain vaiheessa hoidon ja hoivan tarpeessa. Professorit Marja Jylhä, Teppo Kröger ja Lea Pulkkinen ovat eri yhteyksissä kantaneet huolta vanhojen ihmisten asemasta. Marja Jylhä muistuttaa, että kaikkein vanhimpien elämänlaadun turvaamiseen tarvitaan uudenlaista asiantuntemusta ja yhteistyötä sekä nykyistä parempia hoidon ja hoivan voimavaroja.
Tähän ei kuitenkaan kohdenneta riittävästi resursseja, ei silloin kun ihmisen toimintakykyä olisi vielä mahdollista ylläpitää eikä silloin kun ihminen ei enää selviä yksin. Kodeissa asuu yhä huonokuntoisempia vanhuksia ja eriarvoisuus arjessa selviytymisessä kasvaa. THL:n tilastojen mukaan kotihoidon asiakaskäynnit vähenivät viime vuonna liki kaksi miljoonaa edelliseen vuoteen verrattuna. Kotihoidon asiakkaaksi on aikaisempaa vaikeampi päästä ja asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia. Teppo Krögerin mukaan suurimpina syinä ovat vanhuspalvelujen jatkuva alirahoitus, palvelujen heikko saatavuus ja henkilökunnan puute. Lainsäädäntöön tulisi kirjata vanhuksille subjektiivinen oikeus palveluihin, muuten ikäihmisiä ei koeta yhtä arvokkaiksi kuin muut väestöryhmät.
Lea Pulkkinen on nostanut esiin elämänkaari-ajattelun varjopuolen. Siihen sisältyy mielikuva toimintakyvyn laskemisesta jo keski-iästä alkaen, mikä johtaa helposti ikäsyrjintään. Tämä näkyy myös ikääntyvien työntekijöiden mahdollisuuksissa saada työtä. Ihmisen toimintakyky on moniulotteinen käsite, ja yksilölliset erot ovat usein merkitsevämpiä kuin ikäerot. Vaikka fyysinen toimintakyky heikkenee, voi psykologinen toimintakyky olla parempi kuin nuoremmilla. Tällainen kaariajattelu johtaa myös lapsuuden väheksymiseen.
Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo on tuonut esiin ongelmia, jotka syntyvät siirrettäessä palveluja verkkoon. Digilaitteiden käyttö voi olla hankalaa vanhuksille. Kaikilla ei ole kotonaan tarvittavia laitteita tai älypuhelimen käytössä on vaikeuksia. Moni vanhus on siksi syrjäytymisvaarassa. Kysymys ei aina ole osaamattomuudesta, vaan esimerkiksi aistien heikkeneminen voi vaikeuttaa verkkopalvelujen käyttöä.
On tärkeää, että kaikki pysyvät mukana yhteiskunnan muutoksissa. Ikäihmisten tulee saada digipalvelujen käyttöön opastusta ja tukea samoin kuin muut ikäryhmät saavat kouluissa, opiskeluissa tai työelämässä. Erityisen tärkeää tuki on sosiaali- ja terveyspalveluissa, missä palveluja viedään laajasti verkkoon. Siellä verkkopalveluiden käytön tueksi ja oppaiksi tulee kouluttaa tukihenkilöitä.
Mielekkään elämän kannalta keskeistä on kohdata muita ihmisiä, saada päättää omista asioistaan, kokea selviytyvänsä arjessa, tuntea itsensä merkitykselliseksi ja saada äänensä kuuluviin.
Ihmisoikeussopimukset ja Suomen perustuslaki takaavat kaikille yhdenvertaiset perusoikeudet. Syrjintää ei sallita missään muodossa eikä minkään ikäryhmän kohdalla. Ikääntyneiden tulee olla mukana kaikessa heitä koskevassa päätöksenteossa ja heidän tarpeitaan ja toiveitaan täytyy kuulla. Vain ikääntynyt voi tietää, mitä kaikkea vanhenemiseen sisältyy.
Inkeri Näätsaari
yht. maist.
Ikävihreät ry:n hallituksen jäsen