Melkein kymmenen jäsentä osallistui 22.4. Tarja Cronbergin eurovaalikampanjan avajaisiin. Teatteri Avoimet Ovet oli oivallinen paikka ”Rauha on mahdollinen”-seminaarille. Tilaan on helppo astella suoraan kadulta ja tulla mukaan toisten joukkoon. Eikö elämän pitäisi olla juuri sitä – meille jokaiselle, kaikissa elämämme vaiheissa?
”Maailma on kylä”, lukee Tarjan rintanapissa. Kotikylämme kuulumisia kertoivat noin 30 kuulijan joukolle Tarjan kansalaisvaltuuskunnan vetäjä, oikeushammaslääkäri Helena Ranta, Kirkon Ulkomaanavun johtava rauhantyön asiantuntija Jussi Ojala ja itse Tarja, joka on toiminut tomerasti rauhan puolesta koko europarlamenttikautensa ajan – kuten aina sitä ennenkin. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi Helena Itkonen ja sydämeenkäyviä suomalaisia kansanlauluja esitti Sanna Kurki-Suonio.
Helena Ranta ei ehtinyt nauttia monta vuotta eläkkeellä olosta ennen kuin häntä pyydettiin takaisin sorvin ääreen. Sorvin, jota ei pitäisi joutua pyörittämään kuin järkyttävien luonnon katastrofien tai suuronnettomuuksien ikävänä seurauksena. Helenan työnä on pääasiassa ollut – ja nyt taas on – joukkohaudoissa viruneiden, lajitoveriensa surmaamien ihmisten tunnistaminen.
Kuolleiden ihmisoikeudet on pitkälti Helena Rannan ansiosta alettu tunnustaa juridisesti. Vielä puoliksi maatuneiden ihmisjäänteidenkin kuuluu tulla nimetyksi ihmisyksilöksi, joka voidaan haudata läheistensä saattamana ja muistaa miespolvia eteenpäin. Helena Ranta kertoi naisesta, joka tuli Kosovossa näyttämään valokuvaa miehestään arvellen hänen saattavan olla tutkittujen uhrien joukossa. Helena muistikin heti passikuvan, jonka oli löytänyt erään vainajan taskusta. Hän mietti, mitä sanoisi naiselle joutuessaan vahvistamaan epäilyn tämän miehen joutumisesta surmatuksi. Helena ei kuitenkaan ehtinyt sanoa mitään, kun nainen passin nähdessään huokaisi sydämensä pohjasta: ”Kiitos.” Muuta ei tarvittu. Puoliso pääsi suremaan ilman raastavaa epätietoisuutta, ”sulkemaan oven menneisyyteen” ja rakentamaan lasten kanssa elämää eteenpäin.
Helenan mukaan jälleenrakentamisessa tehdään aina virheitä. Kosovossa ja Nepalissa on esimerkiksi selvitettävänä vielä paljon konfliktien aikana tapahtunutta ennen kuin päästään jatkamaan matkaa ”kivisellä tiellä kohti pysyvää rauhaa”.
Kirkon Ulkomaanapu on eräs monista järjestöistä, jotka Suomesta käsin toimivat oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi kylämme joka kolkalla, ja sen rauhantyön tuntee parhaiten Jussi Ojala, joka on työskennellyt viisi vuotta Pekka Haaviston avustajana. Jussi kertoi erään lehden otsikoineen muutoin ihan asiallisen haastattelun sanoin: ”Missit ja Jussit uskovat maailmanrauhaan”.
KUA:lla on voimavaroja ja pitkän toimintansa ajalta kertynyttä taitotietoa enemmän kuin monella muulla kehitysyhteistyöjärjestöllä. Kriisien jälkihoito valtiollisten toimijoiden lähdettyä pois on juuri kansalaisjärjestöjen harteilla, ja kaikkien yhteisiä ponnistuksia tarvitaankin maailmankylämme vääntämiseksi oikealle raitille kulkemaan määrätietoisesti kohti YK:n ihmisoikeusjulistuksen todellistumista.
Tämän hetken pääteemana KUA:lla on Ihmisoikeus rauhaan -deklaraatio, jota ei saatane hyväksytyksi kansainväliseksi normiksi kuin vesitettynä versiona. Sekin on parempi kuin ei mitään sopimusta, ja luo toivottavasti pohjan vastaisuudessa vankemmalle sitoumukselle. Uskontojen välisen verkoston toiminta on vahvistunut ja auttaa eri uskontokuntien jäseniä noudattamaan elämässään kaikille yhteisiä eettisiä arvoja myös yhteiskunnallisissa ristiriidoissa.
Tarja Cronberg on todellinen rauhan ammattilainen. Hän on Suomen Rauhanliiton puheenjohtaja ja on toiminut Kööpenhaminassa kansainvälisen rauhan- ja konfliktientutkimuslaitoksen, COPRIn, johtajana. EU:lla 70 vuotta onnistuneena rauhanprojektina on tärkeä osa pyrittäessä rauhan maailmaan.
Ukrainan kriisin kärjistyminen ”herätti EU:n rauhanunesta”. EU teki virheen, kun ei ottanut Venäjää alun alkaen tasaveroisena neuvottelukumppanina mukaan tilannetta selvittämään. Ukraina joutui tarpeettomasti ikään kuin valitsemaan Venäjän ja EU:n välillä, vaikka olisi voitu lähteä siitä, että sillä on hyvät suhteet kaikkiin suuntiin – kuten Suomella.
Tietenkään unioni ei voi hyväksyä kansainvälisten lakien ja sopimusten rikkomista. Se vain pelasi itsensä paitsioon taitamattomalla toiminnallaan, ja ”lännen” ohjat ovat nyt USA:n käsissä. Pelon lietsominen EU:ssa ja varsinkin unionin reunavaltioissa ei paranna kenenkään asemaa, vaikka Baltian maiden huoli turvallisuudestaan on hyvin ymmärrettävä. Nyt tarvittaisiin uutta ETYJ:tä.
Seminaarin aikana käytiin vilkasta yleisökeskustelua. Puheenvuoron pyysi mm. Risto Kekkonen, omien sanojensa mukaan ”maailman tuntemattomin Kekkonen”, rauhankasvattaja Helena Kekkosen puoliso. Hän tähdensi, että meidän suurin uhkamme on ilmastonmuutos, johon ei suhtauduta vieläkään tarpeellisella vakavuudella. Tämän uhan selättäminen vaatii mitä suurimmassa määrin rauhantilaa ja tekniikan hyödyntämistä luonnon kanssa toimeen tulemiseen eikä sen tuhoamiseen.
Tarja Cronberg, jos kuka, ansaitsee tulla valituksi viemään edelleen eteenpäin Euroopan unionin maltillista rauhanprojektia. Juuri nyt hänen Venäjän tuntemuksensa ja diplomaattiset taitonsa ovat suureen tarpeeseen EU:n kiperän naapurisuhdetilanteen liennyttämisessä, rauhan tuomisessa kylään.
Marjatta Laihon raportin sivulle siirsi Reino Lampinen.