Kirjoitin 29.11.2014 otsikkoasiasta ja vanhushuoltosuhde oli toisena pääaiheena 23.2.2015 pidetyssä Kansalaisinfon seminaarissa (ks. selostus sivulla Tapahtumat). Tilastokeskuksen Markus Rapon alustuksen pohjalta olen tarkentanut tuota aiempaa blogiani.

Suurten ikäluokkien eläköitymisen johdosta olemme keskellä nopeaa vanhushuoltosuhteen heikkenemistä. Lasten osuus ei juuri muutu, mutta vanhusten sitä enemmän.

Lyhyesti voidaan todeta, että nyt Suomi on (tai siis oli 2012) huoltosuhteen kannalta EU-maista kuudennella sijalla, siis kuudenneksi huonoimmassa tilanteessa. Huonompi tilanne on Italiassa, Saksassa, Kreikassa, Ruotsissa ja Portugalissa. Huoltosuhde tarkoittaa tässä sekä lasten (0-14 v) että vanhusten (65- v) yhteisen määrän suhdetta työikäisten (15-64 v) määrään.

Markus Rapo kaipaili näihin kansainvälisiin tilastoihin uusia kriteereitä, kun tosiasiassa eivät 15-vuotiaat vielä ole töissä ja toisaalta jatkuva eliniän piteneminen tarkoittaa, että vanhuksetkin pitäisi jakaa esim. 65-74 vuotiaisiin ja 75 vuotta täyttäneisiin.

Neljän vuoden kuluttua, 2019, Suomi on jo lähellä kärkeä. Suomea huonompi tilanne on enää Saksassa ja Suomi on ohittanut nuo muut heikon huoltosuhteen maat. Tilanteen heikkenemisen vauhti on siis hurja.

Siitä kymmenen vuoden kuluttua Suomen sijoitus tässä ”kilpailussa” onneksi taas paranee: 2029 olemme huonousjärjestyksessä neljännellä sijalla ja edellä ovat Liettua, Saksa, Portugali ja Latvia.

Suomen tilanne paranee sen jälkeen nopeasti ja 2049 näyttää jo siltä, että meillä työvoimaa suhteessa lapsiin ja vanhuksiin on kuudenneksi eniten.