Senioriasumisen yhteisöllinen tulevaisuus- Senora-tutkimushanke alkaa olla lopuillaan. Hankkeessa tarkasteltiin itsenäisesti asuville senioreille (+55) suunnattua yhteisöllistä asumista. Mielenkiintoista oli, että tarkastelu koski jo 55 vuotiaita, vaikka eläkeikä on nostettu jo sinne 70-vuoteen eliniän pitkittyessä ja useimpien jatkaessa sinne 68-ikävuoteen jo nyt. Syytä tähän ei löytynyt.
Toinen asia oli käsite yhteisöllinen asuminen. Ensin se tarkoitti mitä tahansa yhteisöllistä asumista. Sitten käsite otettiin sosiaalihuoltolakiin kun haluttiin irti palveluasumisesta. Kysymys oli termeistä ei todellisuudesta. Vähän sama asia kuin laitoksista sanana haluttiin päästä eroon ja tilalle tuli ympärivuorokautinen hoiva.
Lopputuloksena on se, että ihmisten olisi itse suunniteltava minne sijoittuvat kun vanhuus muuttuu esimerkiksi aivosairauksiksi ja kyky pitää huolta itsestään heikkene. Jos et ole suunnitellut, huonosti käy. Hyvinvointialueet eivät halunneet hoivakoteja eivätkä muitakaan tiloja itselleen, jolloin ne jäivät kunnille ja mahdollisesti yksityisille yrityksille. Mielenkiintoinen ilmiö. Kaikkihan oli kuitenkin rahoitettu ja rakennettu julkisilla verovaroilla. Tuliko hyvinvointialueista pelkän byrokratian pyörittäjiä?
Yhteisöllisen asumisen yksityisiä ratkaisuja on vähän suhteessa vanhenevan väestön määrään, niinpä 95 % 75+ elää vielä siinä omassa kerros-, rivi- taikka omakotitalossa. Kotihoito käy katsomassa. Tilastoluku on otettu asuntoneuvos Raija Hynysen (YM) esityksestä. Siivous-,pyykki- ja kauppapalvelut on hoidettava itse tai ostettava ne yksityisiltä yrityksiltä. Siinä sitä ollaan sopimusrumbassa. Monen yrityksen kanssa. Entä jos ei osaa käyttää verkkopankkia tai ei edes ole kunnon kännykkää, mitäs sitten?
Ympärivuorokautisessa hoivassa on noin 6.4 % ja tarve on kasvava. Jos muistisairas vanhus jää sinne yhteisöllisen asumisen kerrostaloon, niin kuka ottaa koppia kun elämä ei enää suju? Yhteisöllisen asumisen ajatuksena oli sosiaalisten yhteyksien ylläpitäminen. Tavoite on kaunis. Ongelmana on vain se, että kaikki ihmiset eivät enää vanhuusiällä sosiaalistu. Tarvittaisiin ulkopuolisia osaajia ohjaamaan yhteisiä tilaisuuksia ja juttelemaan niiden kanssa, joilla ei muuta juttuseuraa ole.
Pahoin pelkään, että pitkäikäisyyden lisääntyessä, yksinäisten ja yksin elävien ongelmat kasaantuvat. Onko se sitten ensihoito ja poliisi, jotka tulevat hätiin? Eikö olisi parempi, että niitä ympärivuorokautisen hoivan paikkoja otettaisiin lisää käyttöön. Uusia rakennuksia ei tarvitse rakentaa vaikka arkkitehdit sitä toivovat. Tiedän Helsingissä koulun, mitkä on muutettu asuntolaksi, joissa on ympärivuorokautinen hoiva. Nythän lapsien määrä vähenee ja ikääntyneiden, erityisesti sairaiden ikääntyneiden, määrä kasvaa, ehkä tämä olisi ratkaisu muillakin alueilla.
Raportin tuloksia olivat myös todettu ilmaston kuumeneminen ja siitä aiheutuvat haitat vanhuksille. Samoin puuttuvat ulkoilumahdollisuudet tai niiden ulkotilojen huono hoito. Kuka välittäisi jos ei enää jaksa? Kotihoito on päivän sana, mutta mitä se on käytännössä? Yhteisöllinen asuminen on toinen käsite, mutta mitä se on käytännössä? Jos asuu jo nyt perheen ja sukulaisten keskellä, voi olla onnellinen, että ei jää yksin. Alla on seminaarin linkki ja kuvakaappaus Raija Hynysen esityksestä.
Tässä linkki seminaariin. https://projects.tuni.fi/senora/loppuseminaari-10-6-2025/
.