Moni tunnistaa arjen ilmiön. Vaatekaapissa on vaatteita, joita käytetään vain muutaman kerran. Verkkokaupasta tulee tilattua tavaraa hetken mielijohteesta. Kodit täyttyvät sisustusesineistä, kausikoristeista ja pienestä krääsästä, joka hetken kuluttua unohtuu kaappien perälle. Tällainen kulutus ei johdu siitä, että ihmiset olisivat erityisen välinpitämättömiä, vaan järjestelmä ympärillämme on rakennettu kannustamaan jatkuvaan ostamiseen. Tavarat ovat halpoja, alennuskampanjat seuraavat toisiaan ja tuotteet suunnitellaan usein kestämään vain rajallisen ajan. Siksi kohtuutaloudesta puhuttaessa ei ole kyse vain yksilön valinnoista. Kyse on ennen kaikkea siitä, millaisilla säännöillä yhteiskunta toimii. Suomi on maailman suurimpia ylikuluttajia ja olemme käyttäneet luonnonvaramme loppuun vuosittain noin kolmessa kuukaudessa.
Kohtuutalouden perusajatus on yksinkertainen: ihmisen toiminnan on mahduttava maapallon ekologisiin rajoihin. Se tarkoittaa sitä, että luonnonvaroja ei voida käyttää rajattomasti, vaikka talous kasvaisi. Suomessa tämä kysymys on erityisen ajankohtainen. Kulutamme luonnonvaroja henkeä kohden huomattavasti enemmän kuin olisi maailmanlaajuisesti kestävää. Ylikulutus ei kuitenkaan synny vain yksittäisten ihmisten päätöksistä, vaan siitä, millaista kulutusta yhteiskunta tekee helpoksi ja houkuttelevaksi.
Pikamuoti on hyvä esimerkki. Vaatteita tuotetaan ja myydään valtavia määriä, usein hyvin halvalla. Kun uusi paita maksaa vähemmän kuin korjaaminen tai laadukas vaihtoehto, kuluttaja tekee helposti nopean valinnan. Taustalla on kuitenkin tuotantojärjestelmä, joka perustuu halpaan työvoimaan, nopeaan kiertoon ja valtavaan materiaalinkulutukseen.
Sama ilmiö näkyy krääsäkulutuksessa. Halvat sisustustavarat, sesonkikoristeet ja nopeasti hajoavat tuotteet ovat kaikkialla saatavilla. Ne on suunniteltu ostettaviksi nopeasti ja usein myös korvattavissa nopeasti.
Kun tällainen kulutus on jatkuvasti läsnä kaupoissa, mainonnassa ja verkossa, siitä tulee helposti arjen normaali. Siksi on harhaanjohtavaa ajatella, että ongelma ratkeaisi vain kuluttajia syyllistämällä. Kohtuutalous tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että yhteiskunnan pelisääntöjä muutetaan. Lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa siihen, kuinka kestäviä tuotteita markkinoille saa tuoda, kuinka helposti niitä voi korjata ja kuinka paljon luonnonvarojen käyttöä taloudessa ohjataan.
Esimerkiksi tuotteiden kestävyyttä ja korjattavuutta koskevat vaatimukset, kiertotaloutta tukevat ratkaisut sekä luonnonvarojen käyttöä ohjaavat verot ja sääntely voivat vähentää turhaa kulutusta tehokkaammin kuin yksittäisten ihmisten moraaliset valinnat.
Tavoitteena ei ole tehdä arjesta niukkaa tai vaikeaa. Kohtuutalouden ajatus on päinvastoin rakentaa yhteiskunta, jossa kestävä valinta on myös helpoin valinta. Kun tuotteet kestävät pidempään, niitä voi korjata ja turha kertakäyttökulutus vähenee, myös ihmisten arki muuttuu huomaamatta. Vähemmän tavaraa ei tarkoita vähemmän hyvinvointia.
Heidi Aaltonen (vihr.)
Puoluevaltuuston pj
Alue-ja kaupunginvaltuutettu
Julkaistu Turun Sanomissa 5.4.2026