En taida olla ”uskovainen”, koska arvojeni perusta ei automaattisesti lähde uskonnoista, vaikka Jumalaan ja Kristuksen kautta tapahtuvan pelastuksen oppiin uskonkin. Uskontojen kunnioitukseni, jonka takia olen Armon Vihreisiin liittynytkin, riippuu siitä, kuinka hyvin uskonto auttaa esim. ihmisoikeuksien toteutumista. Myös uskontojen luontosuhde ja pyhyyskäsite ovat tarkastelemisen arvoisia uskontoja arvosteltaessa ja verrattaessa.

Ihmisoikeuksien toteutumista kristinuskon evankelis-luterilainen valtavirtasuuntaus auttaa hyvin. Kristinusko yleensäkin kannustaa antamaan toisille anteeksi ja tekemään toisille sitä, minkä haluaisi tehtävän itselleenkin.

Evankelis-luterilaisuus on sitäpaitsi sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta parhaiten edistynyt uskontokunta jo senkin takia, että siinä papeiksi voidaan vihkiä sekä miehiä että naisia. On myös enää ajan kysymys, milloin voidaan vihkiä avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja. Riippumatta siitä, miten nopeasti tai hitaasti kristinuskon muut suuntaukset tai muut uskontokunnat edistyvät näissä kysymyksissä, on joka tapauksessa selvää, että me evankelis-luterilaisessa kulttuurissa elävät voimme olla kirkostamme tässä suhteessa ylpeitä.

Koska katselen uskontoja tässä tilanteessa vähän niin kuin niiden ulkopuolelta, haluaisin ”palkita” toisia ja ”rangaista” toisia uskontoja, riippuen näiden edistymisestä mainituissa kysymyksissä. Evankelis-luterilainen kirkko ansaitsee tässä suhteessa ehdottomasti palkitsemisen. Onko mitään muuta uskontokuntaa koko maailmassa, joka olisi tässä suhteessa näin edistyksellinen? Johtuen tästä suhteellisuudesta, olen sitä mieltä että ainakaan juuri nyt ei sovi vähentää sen oikeuksia tässä valtiojärjestelmässä. Muilla uskontokunnilla saisi olla näitä oikeuksia suhteessa juuri siihen, miten ne edistävät ihmisoikeuksia näissä tai muissakin kysymyksissä.

On monia syitä, miksi en lähtisi vähentämään kristinuskon statusta maassamme. On esim. globaali näkökohta, jossa uskonnot ”kilpailevat” keskenään vaikutusvallasta maailman eri kolkissa. Kristinuskon tulisi nykyisen humaaniutensa ja suhteellisen tasa-arvoisuutensa vuoksi pitää puoliaan muita uskontoja kohtaan ainakin silloin, kun nämä muut eivät ole yhtä humaaneja ja tasa-arvoisia. Olisi varsin outo ja ikävä signaali, jos eurooppalaiset pyrkisivät edistyksellisimpien uskontojensa vaikutusvallan vähentämiseen samalla kun sallivat yhä enemmän oikeuksia vähemmän edistyksellisille vakaumuksille.

Asia, josta myös olisi täällä Euroopassa pidettävä enemmän meteliä, olisi kristittyjä kohtaan harjoitettu sorto useissa ei-kristityissä maissa. Omassa maassa mahdollisesti tapahtuvat tilannekohtaiset syrjimiset eivät ole mitään verrattavissa niihin. Ihmiset ja heidän kotinsa ovat usein todellakin hengenvaarassa. Vainot johtunevat jostain sairaasta epäuskonnonvapaudesta, jossa ainoa sallittu uskonto on maan tai alueen valtauskonto.

Mutta kaikkien uskontojen pitäisi voida muuttua ja seurata aikaansa. Toivottavasti. Vastustan jyrkästi sitä, että jokin oppi, sen perustaja tai sen ”pyhä” kirja julistetaan erehtymättömäksi, mukaan lukien oman uskontoni vastaavat. Tällaista erehtymättömäksi julistamista ei pitäisi sallia tai vaivautua ottamaan huomioon päätöksenteossa, emmehän hyväksy vastaavaa nykyään poliittisille aatteillekaan. Uskontojenkin kuuluisi olla pikemminkin suuntaa-antavia yhteisten tavoitteiden kohdalla, jotka olisivat hyvä, henkisesti terve elämä kaikille yksilöille ja ihmisryhmille. En pidä Raamattuakaan erehtymättömänä, ainoastaan suuntaa-antavien tekstien kokoelmana.

Opit ja uskonnot itse eivät saisi olla ”pyhiä”, jos sillä tarkoitetaan ettei niitä saisi arvostella koska ne muka ovat erehtymättömiä. Mutta uskontojen tehtävä olisi opettaa ”pyhän” käsitettä kunnioituksen pohjalta, oli kysymyksessä elävä olento, esine tai paikka. ”Pyhän” käsite tarkoittaa mielestäni esimerkiksi sitä, että kaikki ei ole rahassa mitattavissa, ja että esim. luonto sisältää paljon pyhää ja suojeltavaa, ekologisista ravintoketjuista kauniisiin maisemiin. Kaupunkisuunnittelussa (aihe joka koskettaa kunnallisvaalejakin) mielekkäintä on suosia hankkeita, joissa korvaamatonta arvoa omaavia paikkoja ei tuhoudu.

Kunnioitus Luojaa ja hänen luomaansa kohtaan, tarkoittaen niin ihmistä kuin muuta luontoa, on ehdottomasti yhtymäkohta kristinuskon ja vihreyden välillä. Olisi siis luonnollista, jos näiden välinen yhteistyö jatkuisi. (Valtavirta)kristinuskokin on erilainen oppi kuin ennen, varmasti humaanimpi ja suvaitsevaisempi. Tämänsuuntaisen kehityksen pitäisi koskea kaikkia uskontoja, sen sijaan että pitäydytään jääräpäisesti epähumaanissa fundamentalismissa.

Voi olla että yhteiskunnassamme on erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka paljon meidän sopii korostaa juuri omaa uskontoamme. Olkoon, mutta eiköhän kulttuurista altruismia ole piireissämme jo aivan tarpeeksi, ja nöyryyttä kaikkea ”omaa” kohtaan samoin. Voisimme välillä olla ylpeämpiä omasta uskonnostamme, ja sen aikaansaamasta humaanista ja suvaitsevasta kulttuurista!

Ja toivon, että tulevaisuudessa edellä oleva virke olisi siinä mielessä vaikeatulkintaisempi, että siitä ei niin helposti arvaisi kuin nyt, mikä uskonto tuo ”oma uskonto” on.