Uskonnonvapauskysymysten monitahoisuus
Uskonnonvapauden tuo yleiseen keskusteluun pitkälti media, usein ikävien tapausten kautta. Uskontojen tuntemus on tärkeää, jotta uskontojen merkitystä ei aliarvioida eikä idealisoida eikä uskontoja käytetä keskusteluissa tahallisesti väärin. Ihmisellä on yleisesti tapana hyväksyä paremmin itseä lähellä oleva uskonto ja sen harjoittamisen muoto ja yleistää ja olla kriittisempi vieraampia kohtaan. Uskonnonvapaus oikeutta uskoa ja harjoittaa uskontoa, olla tunnustamatta mitään uskontoa ja vaihtaa uskontoa. Uskonnonvapauden toteuttamisessa oikeudet voivat olla ristiriitaisia, esimerkiksi toisen positiivisen ja toisen negatiivisen uskonnonvapauden toteutuminen samassa tilanteessa. Tilanteisiin pitää yrittää löytää kaikki osapuolet huomioivia ratkaisuja. On
lähtökohtaisesti hyvä erottaa, harjoittaako yksityinen henkilö vai yhteisö uskontoa julkisissa tiloissa. Uskontojen roolia julkisessa tilassa ohjaavat keskeisesti uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden ja syrjinnän estämisen lähtökohdat.
Periaatteet konkretisoituvat käytännön tapauksissa, missä pitää katsoa asioita monesta näkökulmasta. Esimerkiksi työpaikalla ketään ei saa syrjiä uskonnon perusteella, mutta esimerkiksi jos työnantaja rajoittaa työntekijän rukoushetkeen vetäytymistä työajalla, se ei ole syrjintää. Vastaavia erilaisten oikeuksien yhteensovittamisen tapauksia tuodaan jatkuvasti mm yhdenvertaisuusvaltuutetulle. Valtion tehtävänä on suojata kansalaisten oikeuksia, mutta myös uskonnonvapautta. Vaikeiden tulkintakysymysten ratkaisemisessa avain on avoin keskusteluyhteys ja myönteinen yhteistyö valtion ja uskonnollisten yhteisöjen kesken. Ennakkoluuloihin tai suoranaiseen uskonnolliseen vihamielisyyteen perustuvat puheenvuorot eivät saisi johtaa uskonnollisten tapojen läsnäolon rajoittamiseen julkisessa tilassa.
Uudet uskonnot ja uskonnottomat tulee nykytilanteessa huomioida yhä enemmän, mutta suurilla kristillisillä kirkkokunnilla on oma asemansa, koska ne edustavat enemmistöä. Siksi opetusministeri suosittelee koulujen ja evankelisluterilaisen kirkon tekevän keskinäiset sopimukset yhteistyöstä, jotta yhteistyön säännöt ovat kaikille selvät. Parhaimmillaan uskontojen tuntemus voi ehkäistä ääriajattelua, vahvistaa identiteettiä, lisätä ymmärrystä muista uskonnoista ja antaa valmiuksia rakentavalle vuoropuhelulle.
Eduskuntavaalien aikaan ehdokkaiden olisi hyvä kerrata uskonnonläksyjään kaiken muun tärkeän tiedon ohessa. Uskonto aiheena ei nouse esiin kovin usein, mutta silloin kun nousee, tulee osata perusasiat. On hyvä tiedostaa, että oma vakaumus tai elämänkatsomus vaikuttaa ajatteluun ja arvoihin. Asioita ei pidä kuitenkaan perustella omalla uskonnolla tai elämänkatsomuksella. Perusteluissa tulee ottaa huomioon kaikki asiaan vaikuttava tieto. Asiallinen keskustelu ei voi syntyä, jos ehdokkaat sekoittavat peruskäsitteet, eivät erota uskontoja toisistaan tai tiedä, mitä tarkoittaa kirkkokunta, herätysliike tai uskonnollinen yhdyskunta. Tai mikä on positiivisen ja negatiivisen uskonnonvapauden ero.
Vääriä faktatietoja annetaan usein ainakin seuraavissa peruskäsitteissä. Meillä ei ole ollut tunnustuksellista uskonnonopetusta vuoden 2003 jälkeen, vaan oman uskonnon opetusta. Sen tavoitteena on antaa yleistieto omasta uskonnosta, muista uskonnoista, eettisistä kysymyksistä ja maailmankatsomuksellisista asioista. Meillä ei ole valtionkirkkoa. Valtionkirkko on Suomessa purettu vuonna 1870. Evankelisluterilainen kirkko ja valtio on erotettu toisistaan. Ne toimivat erillisinä, joskin tiiviissä yhteistyössä. Noin 70% suomalaisista kuuluu
evankelisluterilaiseen kirkkoon. Kirkon ja valtion yhteistyötä kuvaa sana kansankirkko.
Uskontojen merkitys muualla maailmassa on usein keskeisempää kuin Suomessa ja keskustelu uskonnoista arkipäiväisempää tai arvostettua. Suomalaistenkin päättäjien olisi hyvä osata kertoa ja keskustella uskonnoista ja niiden vaikutuksista. Kuten edellä voi huomata, uskonnot ja uskonnonvapaus aiheena on monitahoinen. Tavoite työntää uskonnot sivuun ja vain yksityiseksi asiaksi ei ole mahdollista. Aihe tulee todennäköisesti olemaan enemmän esillä kuin aiemmin tulevaisuudessa.
Katri Kuusikallio, pappi, kaupunginvaltuutettu (vihr) Järvenpää, Armon vihreiden puheenjohtaja
Katri Kuusikallio