Lokakuun alussa julkaistiin kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ilmastoraportti, joka luki madonluvut tulevaisuudelle. Julkaisun jälkeen päättäjätoverit ympäri maapalloa huokailivat huolesta ja matkustivat yksityiskoneilla taputtelemaan toisiaan olalle sekä selittelemään asiat parhain päin. ”Business as usual” sai siis jatkua, rikkaat rikastuvat ja muut masentuvat. Ahdistumme siis joskus ja jouluna joutuessamme matkustamaan jonnekin, koska meidän täytyy ottaa siivet alle ehtiäksemme täältä peräpohjolasta pelipaikalle ja vielä hyvän sään aikana takaisin.
Yksi edestakainen Euroopan lento tuottaa noin 350 kg hiilidioksidia (ICAO Carbon Offset), joka vastaa vajaata 3000 km autolla, noin 25 kg naudanlihaa tai saman verran juustoa (Ilmasto-opas). Suomessa vuodessa syödään juustoa ja nautaa kahden lennon verran (Luke) ja autollakin ajellaan viiden lennon verran (Liikennevirasto). Lähiruokaa puputtava vegaani voisi vierailla lentäen Berliinin ruokamessuilla ja autoton hipsteri viettää Goalla viikon joogaretriitin hiilijalanjäljen ollessa silti samaa tasoa kuin muiden suomalaisten.
Mutta entäs me, joille jäi suuhun vain paha maku ja jotain hampaan koloon ilmastomuutoksesta käydystä keskustelusta. Politikoin ympäristön ja luonnon puolesta Raision kaupunginvaltuutettuna ja lähipiirini ”iloksi”. Vältän punaista lihaa, vaikken ole vegaani. Kuljen (sähkö)pyörällä, julkisilla tai kimppakyydillä. Sähköni tuotetaan tuulivoimalla ja lämmitän taloni ilmalämpöpumpulla. Olen kuitenkin työurani aikana toiminut tehtävissä, jotka ovat vieneet minua pitkin poikin maailmaa …yleensä lentäen… hiilijalanjälkeni on siksi aika syvä ja tumman puhuva.
Eiliseen ei kuitenkaan pidä tarttua vaan pitää katsoa eteenpäin, joten mikä neuvoksi. Pentti Linkolan kaltaiseksi erakoksi minusta ei ole. Nykyinen hiilijalanjälkeni on alle 5500 kg vuodessa (Sitra tai Syke). Kulutukseni suurimmat säästöt syntyvät asumisesta, muutoin hiilijalanjälkeni on samansuuruinen keskivertotallaajan (7300 kg) kanssa. Liikkumisessa päästöjä aiheuttavat lähinnä satunnaiset lennot, joista en syystä tai toisesta voi tai halua luopua. Siispä, jotta maapallo olisi elinkelpoinen lapsille ja lasten lapsillekin olen päätynyt ilmastopäästöjeni kompensointiin.
Vaihtoehtoja lentojen hiilidioksidipäästöjen laskemiseen ja kompensointiin on useita. Useimmat laskurit antavat riittävän tarkan arvion ilmastovaikutuksesta, jopa lentoyhtiöiden omat laskurit. Kompensointi jakautuu kahteen leiriin, toiset ostavat päästökauppamarkkinoilta (Energiavirasto) osuuksia ja kuolettavat ne, toiset tarjoavat rahoitettavaksi kasvihuonepäästöjä pienentäviä projekteja (esim. YK – Climate Neutral Now). Itse päädyin ulkoistamaan ilmastoahdistukseni laskemalla lentojeni päästötasot ja keventää hiilijalanjälkeäni dumppaamalla pennoseni suohon (SLL:n Hiilipörssi).
Vaikeaksi menee tai siis oikeastaan liian halvalla,
Pekka Heikkilä