Työskentelen TJS Opintokeskuksessa kehittämisasiantuntijana ja väittelin pätkätyöstä kesäkuussa 2009. Toimin myös Vihdin Vihreiden puheenjohtajana. Liitän tähän väitöstutkimuksestani kirjoittaman jutun.
Pelon ja toivon välissä!
Työelämän epävarmuus on myös korkeasti koulutettujen osalta kasvanut entisestään. Epävarmuus tuntuu vakinaisissa työsuhteissa ja pätkätöissä. Pätkätyöksi nimitetään monenlaista työtä erilaisissa osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa; pätkätyötä tehdään eri uravaiheissa, kirjavilla työehdoilla, monenlaisissa työyhteisöissä, erilaissa elämäntilanteissa ja vaihtelevin motiivein. Tällöin myös pätkätyön kokemukset ovat kirjavia. Myös kokemuksille annetut merkityksen vaihtelevat, jopa polarisoituvat. Yhdelle pätkätyö tarjoaa melko sujuvan tien uralla eteenpäin, toiselle umpiperän.
Naiset stressaantuvat pätkätöissä
Tyypillinen pätkätyöläinen on korkeasti koulutettu keski-ikäinen nainen, joka työskentelee julkisella sektorilla hoiva- ja koulutusalalla. Toinen yleinen pätkätyöläistyyppi on koulutettu yli 40-vuotias mies, jonka työskentelee projekteissa. Ryhmien jäsenten asema työmarkkinoilla on kuitenkin hyvin erilainen, samoin pätkätyöläisyyden kokemus. Naisten on vaikea työllistyä pysyvästi ja työmarkkinoille näyttää muodostuneen pätkätyöläisten ryhmä n. 35–45 vuotiaista naisista, jotka valmistuivat 1990-luvun laman aikaan.
Pätkätyö on stressaavaa. Stressi puolestaan lisää riskiä masentua tai sairastua mm. sokeritautiin. Naisen stressiä pätkätyössä lisää se, että naiset kantavat edelleen suuremman vastuun perheestä. Tutkimusten mukaan etenkin nuorten naisten pitkät sairaslomat ja sairastavuus on lisääntynyt mm. Ruotsissa. (Mäntylä 2006, 22).
Pätkätyöläisen arki joustaa
Työpaikalla pätkätyöläinen tuntee olevansa alempiarvoinen ja hänen etunsa asetetaan vastakkain vakinaisen henkilökunnan kanssa. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että pätkätyöläistä ei oteta mukaan työn kehittämiseen tai työpaikkakokouksiin ja hän saa väistyä tarvitsemaltaan koneelta vakituisen tieltä. Pätkätyöläinen ei pääse kalliisiin koulutuksiin, hän ei välttämättä pääse edes työpaikkaterveydenhuollon piiriin. Pätkätyöläiselle annetaan myös huonoimmat työvuorot ja loma-ajat. Pitkään jatkuessaan tämä alemman kastin asema syö paitsi ammatillista itsetuntoa, myös osaamista ja työssä jaksamista.
Asema vaikuttaa myös ammatillisen osaamisen ja identiteetin syntymiseen. Ne syntyvät pitkällä aikavälillä työtehtäviä suorittamalla ja samassa työyhteisössä toimimalla (Miettinen 2007, 52). Osallisuus eli kuuluminen johonkin ja tunne mukana olosta on yksi hyvä elämän edellytyksistä. Se merkitsee omakohtaisesta sitoutumisesta nousevaa vaikuttamista asioiden kulkuun ja vastuun ottamista seurauksista (Poijula ja Ahonen 2007, 42). Lisäksi osallisuus vähentää työn rasittavuutta ja vahvistaa työn kokemista mielekkääksi. (Lehto, Sutela ja Miettinen 2006). Haastattelemani pätkätyöläiset toivovatkin täyttä osallisuutta työyhteisöönsä.
Työttömyyden vaihtoehto?
Aiemmissa tutkimuksissa (Lehto ym. 2005, Sutela 2006) pätkätyötä on tarkasteltu lähinnä pysyvän työn vaihtoehtona. Tutkimukseni perusteella pätkätyöläiset kuitenkin kokevat pätkätyön työttömyyden vaihtoehtona ja työttömyyden ja virheen pelko korostuvat. Työttömyyden pelko siirtyy myös muille elämän alueille ja sitoo monenlaiseen riskinarviointiin (Jallinoja 2006), mikä voi estää pätkätyöläistä toteuttamasta suunnitelmiaan monilla elämänalueilla.
Pätkätyöläinen roikkuu löysässä hirressään tulevaisuuden lupausten varassa. Työnantajan lupauksiin jatkosta on pakko uskoa, jotta itsekunnioitus säilyisi. Kun pätkä seuraa toistaan alkaa tulevaisuuden lupaus muuttua peloksi siitä, että tämäkin loppuu.
Sitoutumista ja kilpailua
Pätkätyöläisen arkeen kuuluu tavaton sitoutuminen omaan työhön. Työaikoja ei lasketa ja ruokatunneista ja tauoista joustetaan. Töihin mennään sairaanakin ja lasten sairastaessa etsitään joku toinen heitä hoitamaan. Pätkätyöläisen pitää teroittaa kyynärpäänsä, jotta pärjää pätkätyöläisten välisessä kilpailussa. Kilpailun tuoma yhteistyön puute syö työn tuloksellisuutta ja estää tiedon kertymisen työyhteisöön. Kuitenkin yhteistyön ja tiimen merkitys työelämässä kasvaa. Casey (1995) toteaa, että työntekijän toivotaan sitoutuvan työtiimiin ammattinimikettä enemmän
Aiempien tutkimusten mukaan pätkätyön vastentahtoisuus lisää sen rasittavuutta (Lehto, Lyly-Yrjänäinen ja Sutela 2005). Samalla korostuvat myös työnantajan ja työyhteisön vaatimukset luonteelle ja käytökselle, jolloin pätkätyöläisestä tuntuu, että on oltava mukava ja sopeutuvainen.
Myös ansioluettelon keräämistä ja käyttöä voi kuvata kehityskaarena, jossa ensin luetteloidaan työsuhteet ja työkokemus, jotta tulevaisuus ammatissa on mahdollista hahmottaa. Sen jälkeen luettelo nähdään hankitun ammattitaidon todentajana ja lopulta ansioluettelo on osoitus urakehityksen suunnitelmallisuudesta ja ammattitaidon jatkuvasta syvenemisestä. Ansioluetteloa voi katsoa myös yrittäjän referenssiluettelona. Tällä tavalla tulkittuna pätkätyöläisyys on oman osaamisen hallintaa, ei niinkään pysyvän työpaikan puutetta. Se on myös keino luoda itsenäisen ammatillisen toimijan asemaa. Ansioluettelon voi ajatella tarjoavan mittarin, jota vasten mitata ammatillisen identiteetin ajassa etenevää muutosta.
Positiivista pätkää
Joissakin tilanteissa pätkätyöläisyydestä on toki etua. Jos työ ei olekaan sitä, mitä haluaa tehdä, pätkän kestää helposti ja siitä pääsee määräajan kuluttua kivuttomasti eroon. Myös nuorille eri alojen kokemusten kerääminen sopii. Joskus myös korkeasti koulutetut onnistuvat rakentamaan pätkien avulla omaa uraansa. Pari haastateltavaa kertoi kokemuksensa siitä, miten ovat onnistuneet kääntämään pätkät suunnitelmalliseksi uraksi, kun heitä on tuettu ja he ovat saaneet hyviä neuvoja.
Pätkätöihin liittyy vapautta, ainakin vapautta pedata seuraavaa keikkaa ja pitää taukoa keikkojen välissä. Pätkätyöläisen onni on kuitenkin pysyvä, vakaa työsuhde. Yksi haastateltava kertoi, että olo oli kuin rakastuneella, kun tuli toivo oman työn vakinaistamisesta.
Toiveet ammattiliitoille
Pätkätyöläisten suhtautumista ammattiliittoon heijastaa yhden haastateltavan kommentti: ”En ole koskaan luottanut siihen, että joku muu hoitaa asiat puolestani tai että oma työttömyyteni tai työllisyyteni olisi muiden asia”. Kommentti kertoo myös hyvinvointiyhteiskunnan yleisestä muutoksesta, jossa entistä enemmän vastuuta on jätetty yksilön harteille ja työttömyys uhkaa tasapuolisesti kaikkia.
Monet kertoivat uskovansa, että saavat liitosta apua ongelmiinsa ja voimaa vaatimustensa taakse. Haastateltavista toivoivat, että liitot keskittyisivät tasapuolisesti edunvalvontaan ja työolojen kehittämiseen. Ammattiliitot voisivat kertoa työnantajille, mitä ne menettävät pätkätyötä suosiessaan: jos työntekijään ei sitouduta, ei hänkään sitoudu työnantajaan. Pätkätyöläinen ei esimerkiksi jaa omaa osaamistaan muiden työntekijöiden kanssa tai esitä kehittämisehdotuksia.
Ammattiliittojen pitäisi haastateltavien mielestä osallistua entistä enemmän koulutuksen ja työelämän yhteensovittamiseen. Niiden pitäisi vaatia julkisille aloille virkasuhdetta kevyemmän pysyvän työsuhdemuodon kehittämistä, selkeitä sääntöjä virkojen ja toimien täyttöön sekä perehdyttämiskäytäntöjen luomista työpaikoille. Liittojen pitäisi vaatia työttömäksi jääville pätkätyöläisille mahdollisuutta päivittää erityistaitojaan lyhytkestoisten koulutusten avulla.
Apua ammattiliitoilta haluttiin kokemuslisien ja lomakorvausten laskuun, työsuhdeasioihin sekä siihen, mitä tehdä, jos pätkä loppuu. Urasuunnittelussakin ammattiliitot voisivat auttaa, ne voisivat esitellä opiskelijoille erilaisia uravaihtoehtoja sekä kertoa, missä päin maailmaa milläkin alalla on töitä. Työpaikkakiusaamiseen puuttumiseen haluttiin tukea, samoin oman osaamisen markkinointiin ja hahmottamiseen. Liitot voisivat myös tarjota verkostoitumismahdollisuuksia ja mentorointijärjestelmiä pätkätyössä oleville.
Esiin tuli myös ajatus, että jos puolisoiden työnantajat maksaisivat puolet äitiysrahoista, niin kulut puolittuisivat. Lisäksi määräaikaisille naisille, jotka ovat parhaassa lasten hankintaiässä, pitäisi taata äitiysloman jälkeen edes lyhyt määräaikaisuus, vaikka valtion tukemana.
Taistelun tarinat
Haastattelemani pätkätyöläiset itse ovat ajaneet etujaan ja pitäneet huolta oikeuksistaan myös ammattiliittojen avulla. Pätkien jatkamisessa ja lomakäytännöissä on käytetty lakimiesten apua, samoin henkilökohtaisten suorituspisteiden tai kokemuslisien laskemisessa. Osalla liitto on auttanut, ja heidän tilanteensa on parantunut. Osalla ammattiliittoon tukeutuminen on johtanut pätkätyön loppumiseen. Yksi kertoi ammattiliittoa käyttävän ihmisen maineen seuranneen häntä ja estäneen uuden pätkän saamisen.
Pätkätyöläinen kohtaa asemansa epävarmuuden vuoksi haasteita, joihin hän ei ole varautunut ja joissa hänen arvonsa ja norminsa kiistetään. Suomalaisessa yhteiskunnassa törmäys voi olla erityisen suuri. Tuomo Alasoini (2006,35) esittää, että suomalaiset luottavat muihin ihmisiin, kansaneläkejärjestelmään, koulujärjestelmään ja sosiaaliturvajärjestelmään. Pätkätyöläiset kuitenkin korostavat, etteivät nämä järjestelmät tarjoa heille turvaa eikä koulujärjestelmä ole valmistanut heitä pätkätyöläisen arjen kohtaamiseen. Pätkätyö synnyttää säröjä luottamukseen – ainakin yksilö- ja työpaikkatasolla.
Sikke Leinikki