Viime viikon aikana lehtien yleisönosastoilla ja nettikeskustelufoorumeilla on käyty vilkasta keskustelua koulujen kasvisruokapäivästä. Kimmoke käytyyn keskusteluun syntyi Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksestä tarjota kouluissa kasvisruokaa yhtenä päivänä viikossa. Muutama päivä aiemmin Espoon valtuusto ei äänestyksen jälkeen hyväksynyt vastaavaa aloitetta. Keskustelu kahden suuren kaupungin valtuustoissa oli median mukaan ollut värikästä ja tunteisiin vetoavaa. Vihreiden valtuutettujen aloitteissa perusteltiin kasvisruokapäivää terveydellisillä, eettisillä ja ilmasatopoliittisilla syillä. Vastustajien puheenvuoroissa nousi esille pelko mm. syömishäiriöiden ja puutostilojen lisääntymisestä, ideologisesta pakkosyötöstä ja oppilaiden lintsaamisesta.
Aikuisten ja koulun rooli ruokailutottumuksissa
Kouluruokailu on herättänyt ihmiset keskusteluun. Hyvä näin! Tutkimukset osoittavat selvästi, että lasten ja nuorten ruokailutottumuksista on syytä olla huolissaan. Kouluaterian pitäisi kattaa päivittäisestä energiatarpeesta kolmasosa. Viime vuosina kouluruoan merkitys on noussut yhä tärkeämmäksi; valitettavan monen oppilaan päivän ainoa lämmin ateria on koulussa nautittu lounas. Tätä taustaa vasten ymmärtää varsinkin vanhempien huolen ja kriittisyyden kouluruokailuun liittyvien muutosehdotusten edessä. Aikuisten rooli lasten asenteisiin vaikuttamisessa on suuri niin kotona kuin koulussa. Keskeistä on, miten aikuiset itse kokevat kouluruoan.
Vanhemmat muodostavat käsityksensä kouluruoasta omista kouluaikaisista kokemuksistaan; pakkosyömiskokemuksista, lilluvavasta tillilihakastikkeesta jne. Toinen tapa muodostaa asiasta käsitys on kysyä lapselta. Vanhempien olisikin tärkeä kiinnostua, mitä lapsi oikeasti on päivän aikana syönyt. Vaikka koulussa tarjotaankin ravitsemussuunnitelman mukaista ruokaa, moni syö siitä vain osan. Eri tutkimusten mukaan yläkoulun oppilaista noin 30 % ei syö päivittäin koulussa lainkaan. Lisäksi on niitä, jotka syövät todella vähän – postimerkinkokoisin annoksin. Tällöin ruoka korvataankin herkästi epäterveellisillä välipaloilla. Koulupäivän jälkeen tämän voi todeta läheisen ruokakaupan kassajonossa; koululaisen toisessa kädessä painaa puolentoista litran limupullo ja toisessa sipsipussi.
Kouluruokailun järjestäminen on kuntien vastuulla. Valtion ravitsemuskeskus antaa mm. ruoan ravintoainesuositukset, joita kunnan ruokahuolto yrittää noudattaa määrärahojen puitteissa. Yksittäiset koulut ja opettajat eivät voi vaikuttaa ruokalistan laatimiseen, mutta voivat oppilaiden asenteisiin ja viihtyisän ruokailuympäristön luomiseen. Ruokailutilanne pitäisi saada kiireettömäksi, miellyttäväksi sosiaaliseksi tapahtumaksi ja ruokailutilat tulisi rakentaa viihtyisiksi. Parhaimmillaan ruokailuhetket edistävät koulun viihtyisyyttä ja edistävät muutakin oppimista. Tavoitteet ja arki eivät kuitenkaan välttämättä kohtaa; opettajilla on kiire valvomaan välituntia tai valmistelemaan seuraavaa oppituntia. Oppilaiden ruokatunti saattaa jäädä lyhyeksi lukujärjestyksen hankalan laatimisen vuoksi esimerkiksi koulukuljetusjärjestelyjen vuoksi. Voitaisiinko asioihin paneutumalla ja ajattelutavan muutoksilla saada käytäntö lähemmäksi tavoitteita?
Sitran yläkoululaisten ruokatottumuksia ja kouluruokailua selvittävässä tutkimuksessa (2008) panostettiin aikuisten asenteiden muuttamiseen ja yhteen hiileen puhaltamiseen sekä viihtyisän oppimisympäristön luomiseen. Ruoka alkoi oppilaista maistua selvästi paremmalta, vaikka ruoan makuun ei puututtu millään lailla. Kaikilla aikuisilla kotona, koulussa ja vapaa-ajalla on mahdollisuus vaikuttaa lasten ja nuorten ruokailukäyttäytymiseen.
Kasvisruokaa syödään liian vähän
Ravitsemustieteen dosentin, Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikön johtajan Mikael Fogelholmin mukaan suomalaiset lapset ja nuoret, varsinkin pojat, eivät syö tällä hetkellä riittävästi kasviksia. Hänen mukaansa yksi maamme ruokavalion suurimpia korjaamisen kohteita on se, että suomalaisten pitäisi syödä 20–30% nykyistä enemmän kasviksia. Fogelholm korostaa ruokavalion kokonaisuutta. Viikoittainen kasvisruokapäivä ei romuta ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia, vaan suositusten mukaiset ravintoarvot täyttyvät pitkän aikavälin kuluessa. Vaikka yhtenä päivänä proteiinin ja energian saanti jäisikin vähäisemmäksi, tämä korvautuu muina päivinä. Tavoitteena on vähentää jonkin verran lihan syöntiä, ei tehdä oppilaista kasvissyöjiä.
Fogelholm pitää viikoittaista kasvisruokapäivää hyvänä päätöksenä. Lapset pääsisivät tutustumaan kasvisruoan monipuolisuuteen. Lisäksi hän muistuttaa kasviruokapäivän tuovan mukanaan myös ekologisen ja eettisen keskustelun.
Ekologiset syyt lisätä kasvisruokaa
Tutkimusten mukaan eläintuotanto on maailmanlaajuisesti merkittävä ilmastonmuutoksen kiihdyttäjä. Eläinkunnan tuotteiden korvaaminen kasviksilla vähentää paitsi kasvihuonekaasupäästöjä myös eroosiota ja vesistöjen rehevöitymistä. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on arvioinut lihantuotannosta koituvan noin 18 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä ja karjankasvatuksen ja eläintuotannon vaikutuksen ilmastoon olevan suuremman kuin liikenteen. Kasvisruoan lisääminen voi merkittävästi pienentää ekologista jalanjälkeä.
Koulujen kasvisruokapäivien lisäämisen vaikuttavuus ilmaston lämpiämiseen voidaan ajatella tuovan lähinnä symbolista arvoa. Pienistä puroistakin kasvaa suuri virta.
Kasvisruoka-aloite Vihdissä
Vihdin Vihreiden valtuustoryhmä (Tiina Veräjänkorva) teki valtuustoaloitteen viikoittaisesta kasvisruokapäivästä päiväkoteihin ja kouluihin syyskuussa 2009. Maaliskuun valtuustokokouksessa asia tulee päätettäväksi. Vihdin kunnan kuuden viikon kiertävällä ruokalistalla on tällä hetkellä kahden puuropäivän lisäksi kaksi kasvisruokapäivää. Aloitteen läpimeno toisi kuuden viikon aikana kaksi uutta kasvisruokapäivää. Kyse ei ole siis suuresta muutoksesta.
Toivottavasti asia herättää myös kuntalaisia Vihdissä keskustelemaan lasten ruokailutottumuksista. Lapsuudessa ja nuoruudessa omaksutut ruokailutottumukset luovat pohjan tulevalle ruokavaliolle.