Anton Kimpfler vieraili viime viikolla jälleen Päivölässä pitäen kolme esitelmä- ja keskusteluiltaa. Ensimmäisen illan teemana oli monikulttuurisuus ja ihmisten kohtaaminen. Vihdin vihreitten järjestämään tilaisuuteen Päivölän ilta-aurinkoiseen saliin oli kokoontunut keskittynyt joukko kuulijoita.
Saksalainen kirjailija-filosofi Kimpfler johdatteli aiheeseen huomauttamalla, että kannattaa vaikka tarkkailla omaa arkipäivää, mistä kaikkialta aivan tavalliset tavarat ja ainekset ovat kotiimme tulleet. Mistä ovat ruoka, vaatteet, polttoaineet ym. peräisin. Entä mistä ovat alun perin kotoisin kirjaimet ja numerot, joita käytämme. Huomaamme pian, että jokapäiväisessä elämässämme jatkuvasti käytämme asioita, jotka ovat tulleet jostain muualta, hyvin kaukaakin.
Kautta historian ovat ihmiset vaihtaneet tavaroita ja ajatuksia, ja usein vuorovaikutus on synnyttänyt jotain uutta ja hyödyllistä. Onnettomiakin kohtaamisia on ollut, joista tietenkin maailmansodat ovat surullinen esimerkki. Nyt Eurooppa tuntuu kuitenkin vakaalta ja rauhalliselta. Äärikansalliset ryhmät esim. Saksassa vastustavat maahanmuuttoa. Mutta Kimpfler muistutti, että esim. turkkilaiset ovat auttaneet paljon Saksan taloudellisessa menestyksessä. Berliini on suurimpia turkkilaisia kaupunkeja maailmassa, vaikka on Saksan pääkaupunki.
Kimpfler havainnollisti illan teemaa osuvalla kuvalla. Hän veti pastelliliidulla taululle kaksi paksua viivaa keltaisen ja sinisen. Värien sulautuessa leikkauskohtaan syntyi voimakas vihreä ympyrä, alkuperäisiä värejä vahvempi.
Mielenkiintoinen ja monia mielikuvia herättävä oli Kimpflerin näkemys, miten maanosia voisi kuvata vertauskuvallisesti:
Afrikka olisi äiti ja lapsi, Lähi-Itä puberteettinen nuorukainen, Aasia vähän aikuisempi, ja Eurooppa olisi jo keski-iän paremmalla puolella samoin kuin USA.
Suurimpia ongelmia maapallolla ovat ekologiset uhat, köyhien ja rikkaiden maiden kasvava ero, materialismin ylikorostus, uskontojen käyttäminen valtapolitiikassa ja äärikansallismielisten liikkeiden nousu. Jos rikkaat ”pohjoiset” maat yhdistäisivät voimansa ja varansa, ei olisi mitenkään mahdotonta saada Afrikan ”äidin ja lapsen” elämä paremmille raiteille.
Euroopassa Kimpfler näki paljon toiveikkuutta ja vahvuutta. Meillä Euroopassa ovat ekologiset teemat hyvin esillä politiikassa ja yksilön vapaudet ja oikeudet vahvat. Esim. Saksassa nuoria hakeutuu yhä enemmän vapaaehtoistyöhön ympäri maailmaa, mikä osoittaa aitoa maailmankansalaisuutta.
Ilta päättyi pieneen keskusteluhetkeen. Anton Kimpflerin rauhallinen, ystävällisen lempeä puhe monimutkaisista ja vaikeista asioista toi seesteisen olon kuulijoille. Päivölän tummenevaan lämpimään kesäiltaan jalkautui joukko ihmisiä, joille tämä kohtaaminen merkitsi ehkä jotain uutta.
Juha Wikström