Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut paikallaolijat
Olemme suuntaamassa Vihdin kunnan toimintaa ensi vuodelle. Vaikeat vuodet jatkuvat aina vaan, eikä helpotusta ole näkyvissä. Vaikka olen tekemässä vasta ensimmäistä budjettia valtuustossa, tuntuu, että nämä samat sanat ovat toistuneet tällä valtuustokaudella jo moneen kertaan.
Ja olemme jo yhteisesti monessakin otteessa vuoden aikana todenneet, että pitää tehdä kauaskantoisia päätöksiä, jotka tuovat säästöjä tulevaisuudessa eikä vain niin, että paniikin omaisesti karsimme kaikki mahdolliset kulut ensi vuoden budjetista.
Varhaiskasvatus ja koulu syövät kunnan budjetista kolmanneksen, joten siitä on tietysti järkevää etsiä säästöjä. Mutta niitä säästöjä on haettu jo monta vuotta kouluista ja päiväkodeista. Henkilökunnan selästä on kohta revitty nahkan lisäksi jo lihatkin. Nämä palvelut ovat kuitenkin lakisääteisiä, joten ne on pakko järjestää.
Niinpä kunnan tulisi kysyä rehtoreiden lisäksi myös opettajilta ja varhaiskasvattajilta, jotka arkipäivän opetustyötä tekevät, mistä voimme vielä kiristää ja säästää. Heiltä löytyisi varmasti tietoa ja taitoa löytää mahdottomalta tuntuvia säästöjä esimerkiksi avustajien käytöstä kouluissa. Kun opettajat ja varhaiskasvattajat voivat itse ehdottaa säästöjä, he myös sitoutuvat niihin. Tämä olisi osallistuttamista ja henkilökunnan osaamisen arvostamista. Näin kunta voi toimia hyvänä työnantajana, joka on yksi tavoitteistamme.
Ja kuten olemme puhuneet kolmannen sektorin käytöstä palvelujen tuottajina, myös perheet tulisi sitouttaa koulumaailmaan paremmin. Vanhemmilla on paljon osaamista ja taitoa, joita he varmasti mielellään käyttävät koulun hyväksi, kun heiltä sitä pyydetään ja siihen ohjataan. Niinpä Vihdin kunnan tulisi ottaa yksi lauantai koulupäiväksi, jolloin kouluun kutsutaan myös vanhemmat ja tehdään yhdessä, lapset ja vanhemmat, jotain koulun hyväksi. Se olisi todellinen Koulun ja Kodin –päivä. Maalataan seinää, hiotaan pulpetteja tai ommellaan verhoja tai hernepusseja niille lapsille, jotka kaipaavat tekemistä käsille, että jaksavat istua paikoillaan. Vanhemmilta löytyy ehkä maalia nurkista tai suhteita, joilla maalia tai kangasta saadaan. Osaamista löytyy varmasti.
Koulujen aktiiviset vanhempainyhdistykset voivat auttaa yhteisen päivän suunnittelussa ja toteutuksessa. Tiedän kyllä, että monet ajattelevat, että peruskoulu on ilmainen eikä vanhempia ei voi pakottaa kouluun talkoisiin. Totta, mutta meillä ei ole enää rahaa ilmaisiin palveluihin. Koulu on kuitenkin lakisääteinen ja siksi järjestettävä.
Me tarvitsemme vapaaehtoisia ja lauantaikoulupäivä olisi hyvä tapa saada vanhemmat yhdeksi päiväksi auttamaan kouluja. Kaikki vanhemmat eivät varmasti mukaan tule, mutta aika monet kuitenkin ja kaikki lapset saisivat tuntea miltä tuntuu tehdä yhteistä hyvää yhdessä aikuisten kanssa.
Peruskoulun tarkoitus on opettaa suurille massoille Opetussuunnitelman mukaiset asiat. Tämä tapahtuu edullisimmin suurissa luokissa. Oppiminen on mahdollista kuitenkin vain, jos työrauha luokassa säilyy. Silloin luokassa ei saisi olla häiriökäyttäytyviä oppilaita, eikä varsinkaan psykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia. Näitä psykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia varten on perustettu HOPE-luokka, joka on saanut jo ensimmäisen toimintavuotensa aikana hyviä tuloksia. Luokalla on lapsia, jotka eivät kestä sairaalajaksoja ja joiden koulunkäynnissä on ollut jopa puolen vuoden tauko. Lapsilla voi olla ongelmia hallita aggressioitaan tai heillä on pelkotiloja, joiden takia osallistuminen normaaliin opetukseen ei ole mahdollista. Heitä varten HOPE-luokka on todella tarpeellinen ja sitä on ehdottomasti jatkettava.
Nämä lapset tarvitsevat pysyvyyttä, eikä pompottelua paikasta toiseen. Jos HOPE-luokka lopetetaan, mihin nämä lapset siirtyvät? Osa sairaalakouluun, jos heille sellainen paikka löytyy, kun suuntaus on avohoitoon myös psykiatrisella puolella. Osa kotiopetukseen, joka sekään ei ole kovin edullista. Ja parhaimmassa kunnossa olevat normaaliopetukseen.
Normaaliopetus on toki HOPE-oppilaiden tavoite, mutta vasta kunnon ollessa hyvä ja vahvasti tuettuna se voi toki onnistua. Mutta jos kunto ei ole hyvä, niin oppilas ei mitenkään pärjää normaalissa luokassa.
Entä miten käy muiden lasten oppimismahdollisuuksien vastaanottavassa luokassa?
En missään nimessä tarkoita, että HOPE-oppilaat pitäisi eristää koulumaailmassa, mutta minua huolestuttaa muiden lasten oppimismahdollisuudet. Meillä on jo nyt luokissa kovin eritasoisia oppijoita ja kun sinne tulee vielä psykiatrisista häiriöistä kärsivä lapsi, niin oppimisrauha voi olla menetetty. Luokan opiskelurauha on juuri niin vahva, kuin luokan heikoin oppilas on ja tällaisessa tilanteessa se on usein olematon.
Sen lisäksi, että meidän on tuettava kaikin mahdollisin keinoin psykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia, meidän on myös mahdollistettava tavallisten lasten mahdollisuudet oppimiseen. Nämä kaikki lapset ovat vielä pieniä ja kunnan on kustannettava heidän opetuksensa ja hoitonsa vielä monen vuoden ajan. HOPE-luokka on parasta ennaltaehkäisyä tulevien vuosien mahdollisia sairaanhoitokuluja ja syrjäytymisen hoitokuluja ajatellen.
Kannatamme SDP:n Anu Rajajärven muutosehdotusta HOPE-luokan määrärahasta sekä hänen lisäystä Ympäristöstrategian osalta.
Näillä ehdoin Vihdin Vihreät hyväksyy talousarvion vuodelle 2014 ja taloussuunnitelman vuosille 2015-2016.