Kunhan ei päin seiniä

Julkaistu

Kategoria

, , ,

Viime aikoina on puhuttu paljon koulujen seinistä. Etelä-Nummelan koulukeskukseen kaivataan puuseiniä ja Pappilanpellon koulun rujo ulkoasu on saanut myös kritiikkiä osakseen.

Rakentaminen on paljon muutakin kuin estetiikkaa, jota sitäkään ei sovi väheksyä. Kaikki kuntaa koskeva keskustelu on tarpeellista ja tervetullutta. Seinien lisäksi olisi kuitenkin toivottavaa puhua myös siitä, mitä seinien sisällä halutaan tapahtuvan.

Koulu on pedagoginen oppilaitos, joka kokoaa parhaimmillaan yhteen moniammatillisen joukon, joka työskentelee lasten hyväksi. Yhdenkään ihmisen integrointi yhteiskuntaan tai hyvinvointi ei synny tyhjästä eikä pelkästään yhden tahon ansioin. Jokainen tarvitsee kosolti tietoja ja taitoja maailmassa, joka vaatii paljon.

Huoliretoriikka räjähti koronakriisin myötä käsiin. Se tuntuu omituiselta sikäli, että koko valtakunnassa ammattilaiset ovat tiedostaneet ja tiedottaneet huolta jo vuosikausia. Samalla koko valtakunnassa kouluilta on viilattu niin tuntikehystä, oppimateriaalia kuin psykososiaalista tukeakin.

On hyvä, että huolesta vihdoin puhutaan, mutta epäselvää on se, miten huoleen vastataan. Resurssien riittävyys vaatii rahaa byrokratian ja hankkeiden lisäämisen sijaan. Tarvitaan vahvaa perustyötä sekä koulutettuja aikuisia asinatuntijatöitään tekemään.

Se vahva perustyö, joka takaa hyvän ja laadukkaan opetuksen ja muodollisen kasvatuksen kaikille sekä puuttuu huoliin varhain tehokkaasti, tehdään koulun seinien sisällä. Se vaatii rahaa, jolla lisätään sekä tunteja että pätevää ja työhönsä sitoutunutta henkilöstöä ja muita sellaisia resursseja, jotka laadun mahdollistavat.

Päiväkodeissa ja kouluissa tehdään valtavasti töitä sen eteen, että jokainen lapsi kasvaisi tasapanoiseksi ja aktiiviseksi toimijaksi yhteiskunnassa. On hyvä, että keskustelua kouluista käydään. Toivon sydämestäni, että muistamme koulun olevan paljon muutakin kuin tila ja rakennus. Se on yhtäältä arkea, toisaalta vaativaa ja monitahoista asiantuntijatyötä.

Koulurakennus voi olla alueensa kruununjalokivi. Toivottavasti pidämme huolen ennen muuta siitä, että koulutuksen itseisarvo nähdään ja vyön kiristämisen asemesta haluamme investoida lapsiimme. Ellemme, jälkikäteen tuleva laskua maksellaan vuosikymmeniä tästä eteenpäin moninkertaisena.

Ida Välimaa (vihr.)

kunnanvaltuutettu, luokanopettaja

Mielipidekirjoitus julkaistu Luoteis-Uusimaa -lehdessä 1.5.2021