Suomi lukeutuu monellakin tapaa onnellisten ja etuoikeutettujen ihmisten kotimaaksi. Dramaattisin mahdollinen köyhyys, slummit, kaikkialla näkyvä asunnottomuus tai mahdottomat terveyserot loistavat poissaolollaan. Suomalainen passi on maailman arvostetuimpia ja perisuomalaiset piirteet eivät aiheuta sortoa ja syrjintää.
Siitä kaikesta hyvästä huolimatta masennuksesta tuli jossakin vaiheessa kansansairautemme. Itsemurhia tehdään Suomessa vuosittain noin kahdeksansataa. Itsemurhayritysten määrä lasketaan jo kymmenissätuhansissa. Kun päälle laskee onnettomaksi tekevät elämäntilanteet, vastoinkäymiset ja olosuhteet, laskukone hajoaa. Etuoikeuksistamme ja onnellisen maan statuksestamme huolimatta meistä moni on väistämättä joskus onneton – ja Tolstoita erittäin löyhästi mukaillen kukin omalla tavallaan.
Kuntapolitiikassa puhutaan usein onnellisten ihmisten kunnista. Kuntia mainostetaan hymyilevien ihmisten kasvoin. Siihen kiteytyy tavoitteemme, tottakai. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, etteivät kaikki onnesta nauti ja vielä ikävämpi lienee se, ettei päätöksenteolla onnea voi mistään myöskään taikoa.
Hyvä uutinen kaiken keskellä on se, että päätöksenteolla voidaan varmistaa sitä, ettei onnettomuutta ainakaan lisätä. Toisaalta voimme tehdä sellaisia päätöksiä, joiden turvin arjesta voidaan tehdä sujuvaa ja mahdollisimman hyvää.
Päätöksenteolla voidaan lisätä osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Mahdollistaa työnsaanti ja sitouttaa työhön. Edistää hyvinvointia lisäävien pääomien hankkimista. Tarjota koti sellaista kaipaavalle, kokee onnea sitten maalla tai kaupunkimaisemassa. Voimme taata sen, että jokainen ihminen hoidetaan tarvittaessa nopeasti. Hyvinvointipalvelujen kautta me kannattelemme.
Päätöksenteon muodostama arki instituutioineen ja palveluineen voi olla sellainen, joka ottaa hanskat vastaan silloin, kun ne tekee mieli heittää tiskiin. Ne tilanteet eivät aina katso etuoikeuksia tai niiden puutetta. Se kuuluu elämään, jota haluamme ylläpitää. Älkäämme siis lisätkö onnettomuutta tai näköalattomuutta. Pyrkikäämme kaikin tavoin niin päättäjinä kuin ihmisinä lisäämään ainakin mahdollisuuksia onnellisuuteen.
Ida Välimaa
KM
Luokanopettaja, Vihdin kunta
Kunnanvaltuutettu (vihr.), Vihti