Ida Välimaan pitämä Vihreiden ryhmäpuheenvuoro kv:n kokouksessa 28.2.2022 Perusturvakuntayhtymä Karviaisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman luonnoksesta
Käsittelemme päihde- ja mielenterveysstrategiaa, joka on äärimmäisen tärkeä työväline meille päättäjille. Taannoisissa aluevaaleissa mielenterveyden teema nousi yhdeksi tärkeimmäksi keskustelunaiheeksi, mikä on vallitsevaan klangiin tervetullut muutos. Mielenterveys ja sen ongelmat ovat perinteisesti olleet suuren suuri tabu. Asia on hullunkurinen, sillä mielenterveys meillä jokaisella on ja sen järkkyminen on meille jokaiselle tuttua vähintään lähipiirimme kautta. Se on tilastojen valossa kiistämätön fakta.
Alkoholi on maamme käytetyin masennuslääke. Siksi mielenterveysongelmia ja päihdeongelmia on strategisesti syytä kuljettaa rinnakkain. Oleellista on myös oivaltaa se, että parasta tukea mielenterveydelle on hyvinvointi. Hyvinvointia luodaan monessa paikassa- me ihmiset teemme sitä itse, mutta sen lisäksi lukuisat peruspalvelut tukevat arkista hyvinvointia – tai pahoinvointia.
Tärkeää on muistaa, että hyvinvoinnin, koetun onnellisuuden tai hyvinvoivan mielen kanssa ihminen ei ole oman onnensa seppä, vaikka popularisoitunut ja varsin lattea, myrkyllinenkin mietelausekulttuuri niin antaa ymmärtää. Osallisuus, onnellisuus, tasapaino tai mielenterveyden osatekijöiden kautta ajateltuna hyvinvointiin ja onneen liittyy paljon sellaista sattumaa, jossa voimme oikeastaan vain toivoa parasta – ja omalta osaltamme luoda sellaisia puitteita, jossa ne sattumat käyvät todennäköisemmin toteen kuin eivät käy.
Mielenterveys- ja päihdestrategiaan on kirjattu hyviä tavoitteita. Nyt on pidettävä huoli siitä, että ne tavoitteet toteutuvat. Yksityiselämässä operoimme hyvällä tahdolla, palveluntuottajina sitä taas emme tee.
Nämä tavoitteet eivät myöskään realisoidu koskaan, mikäli ihminen ei tiedä, mistä ja miten hän apua pyytää. Tämä strategiapaperi on olemassa päättäjiä varten. Kuntalaisia varten on oltava selkeästi ja helposti kirjattuna, mitä tehdään ja missä vaiheessa. Avun saanti voi olla pitkässä lieassa, mutta ihmisen on tiedettävä, mihin milloinkin soitetaan ja mitä sitten tapahtuu. Tämä kaikki on saatava selville googlaamalla. Jos kuntalaisella ei ole tietoa, nämä paperit ovat turhia.
Kiinnitin huomioni myös lähisuhdeväkivallan vähäiseen huomiointiin. Kysyessäni asiasta minulle vatsattiin, että lähisuhdeväkivaltaa tapahtuu lähinnä päihde- ja lapsiperheissä. Toivoisin, että tällainne virheellinen ja vaarallinen olettamus painuisi hiljalleen historiaan. Lähisuhdeväkivalta voi olla fyysistä, henkistä, taloudellista tai vaikkapa hengellistä. Jotta sellaista tapahtuu, ei tarvita yhtään lasta eikä pisaraakaan päihteitä. Avuntarpeen tunnustaminen ja myöntäminen voi olla hirveän vaikeaa. Jos ja kun se hetki sitten koittaa, jossa rohkeutta on riittävästi, on sen oltava yhden painalluksen päässä. Googlettamalla lähisuhdeväkivalta Vihti ei tule minkäänlaisia toimintaohjeita näkyviin. Ja jälleen tilastojen valossa niitä hetkiä valitettavasti meistä monelle eteen tulee, vaikkemme siitä koskaan kenellekään puhuisi.
Ylipäätään nämä tänään hyväksyttävät strategiat tarvitsevat tekoja ja niihin tekoihin resursseja. Kun on kyse kunnasta, tarvitsemme ehjät palvelulinjat ja sitoutumisen tehtävään työhön.
Korjaava työ siirtyy hyvinvointialueille, ennaltaehkäisevän työn merkitys kunnissa vain kasvaa. Jokainen hallinnonala on osa ennaltaehkäisevää kokonaisuutta. Lasten ja nuorten kohdalla sivistyksen merkitys on valtava. Työikäisten kohdalla korostuvat liikunnan, kulttuurin ja vaikkapa asumisen merkitys. Osallistavat toimenpiteet, jotka integroivat mielekkääseen elämään, eivät ole irrallisia klausuuleja vaan elämänkokoisia kokonaisuuksia. Ja tukee mielenterveyttä vaikkapa hyvä työympäristö. Kun työnantajana sitoudumme hyvän kulttuuriin, jossa jokainen työntekijä kohdataan arvokkaana, arvostettuna, kuunneltuna, kuultuna ja osallisena, teemme siinäkin jo paljon. Pieni asia, joka ei saa jäädä huomiotta.
…….