Vihdissäkin vaatimukset palveluiden yksityistämisestä ovat vaalien jälkeen kiihtyneet, joskus palvelun tarjoajien aloitteesta. Yksityistämisen riemussa unohdetaan kuitenkin, että yksityistäminen lisää kunnan kokonaismenoja vääjäämättömästi, unohdus on toki tarkoituksellista.
Perustelen väitteeni. Kun lakisääteinen palvelu yksityistetään, täytyy kunnan ensin siirtyä tilaaja-tuottaja malliin ja virkamiesten on laskettava, mikä on kukin palvelun yksikköhinta. Näitä yksikköhintojakin on keskusta-oikeistovetoisessa Vihdissä parin viimeisen vuoden ajan laskettu ja on luotu tuloskorttimalli. Laskeminen on jo vaatinut monen virkamiehen työtunteja, jopa niin, että muutamalla virkamiehellä on kuukausien ylityövapaat pitämättä. Laskentaprosessissa on hinnan rinnalle luotu arviointijärjestelmää. Näin myös palveluiden laatua voidaan arvioida ja seurata muillakin kuin pelkillä hinta kriteereillä. Tämä laskenta, arviointi- ja seurantakriteerien luominen on malliesimerkki siitä, kuinka tilaaja-tuottajamalli johtaa voimakkaaseen hallinnon paisumiseen ilman, että kuntalainen saa ensimmäistäkään palvelua. Lisäksi tarvitaan vielä yksittäisen palvelun kilpailuttamisen ja tilaamisen vaatima hallinnollinen työ ja kilpailuttamisen osaamisen hankinta: Vihtikin on käynyt markkinaoikeutta, kun kilpailuttamista on harjoiteltu.
Kallis tilaaja-tuottajamalli
Tilaaja-tuottajamalli heikentää julkisia palveluita. Mallin luominen ja ylläpito kasvattaa kunnan kokonaiskustannuksia edellä esittämälläni tavalla. Koska kuntatalous on tiukalla eikä kunnallisveroa tai kiinteistöveroa haluta korottaa, täytyy rajoittaa palvelujen laatua ja saatavuutta; tässä kohtaa ääneen puhutaan tosin tehostamisesta ja tulosvaatimuksista. Kun palvelut tehostamisen ja karsimisen takia heikkenevät ja ovat heikosti saatavilla, kuntalaiset siirtyvät yksityisten palveluiden pariin, vakuutuksen turvin tai ilman sitä. Näinhän Vihdissäkin on käynyt. Kunta siirsi ilta- ja yöpäivystyksen Lohjalle ja ”yllättäen” kuntalaisten yksityisten terveyspalveluiden käyttö on lisääntynyt. Seuraavaksi julkisia terveyspalveluita on helppo edelleen heikentää käyttäen perusteena sitä, että eihän näille enää ole tarvetta, kun kuntalaiset jo haluavat käyttää yksityisiä palveluita ja työterveyshuoltoa.
Tämä on käytännössä se ketju, jolla julkisten palveluiden toimintaedellytyksiä heikennetään niin, että kuntalaiset eivät saa tarvitsemiaan palveluita riittävän laadukkaina. Samalla murennetaan koko hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Ja vain siksi, että veronkorotuksista ei saa edes puhua.
Kolme käännöstä tarvitaan
Miten tämän vääjäämättömältä näyttävän kehityskulun voisi kääntää? Yksinkertaisin käännöksen tapa on se, että käytämme sitkeästi julkisia palveluita kunnassamme.
Toinen käännös on kiinni henkilöstöstä, ja siitä että heillä on riittävästi kykyä ja halua tehdä työnsä jatkossakin hyvin, jotta poliittiset suuntaukset eivät saa nujerrettua ammattiylpeyttä. Jotta me kuntalaisina tukisimme tätä henkilöstön olemassa olevaa asennetta, meidän pitää osoittaa kunnioitusta osaavia ammattilaisia kohtaan. Kunnioituksen osoittamisen voimme aloittaa käyttämällä palvelulaitoksista niiden oikeita nimiä: terveyskeskuskin on terveyskeskus.
Kolmas käännös on pian työnsä aloittavan valtuuston ja poliittisten päättäjien käsissä. Että päättäjämme huolehtivat julkisista palveluista, myös niiden saatavuuden ja laadun osalta, vaikka se vaatisi veronkorotuksia.
Ilmastonmuutoskin tulee nostamaan kunnan kuluja.
Ilmastonmuutos tai tarkemmin ilmaston epävakaistuminen vaikuttaa myös Vihdin kunnan nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Juuri budjetoidulle latukoneelle ei välttämättä löydy käyttöä, kun talvella sataakin vettä ja lämpötila sahaa nollan molemmin puolin. Tämä lämpötilan sahaaminen ja sadannan kasvu nakertaa kunnankin rakennuskantaa ja etenkin tiestöä, vaikuttaa vesistöjen tilaan ja jopa kuntalaisten terveyteen, myös mielenterveyteen. Lisäksi sadannan kasvu vaatii myös rakennusten vesieristämiseltä entistä enemmän.
Ilmastonmuutos tuo myös uusia tauteja ja uhkia, viime valtuustokaudella varauduttiin lintuinfluenssaepidemiaan eikä tämäkään varautuminen ilmaista ollut. Myös yritysten toimintaedellytykset muuttuvat, tätä voi kysyä vaikkapa laskettelukeskuksista tai kaupan puolelta Nummelan urheiluvälineliikkeistä.
Ilmastonmuutoksen torjuminen ja varautuminen muun muassa kaavoituksessa siihen, että kuntalaisten elämää ei voi rakentaa loputtomasti kasvavan autoilun ja kaupan varaan on kunnallekin taloudellisesti, sosiaalisesti ja etenkin ekologisesti järkevämpää kuin sopeutuminen muutoksiin vain jälkikäteen.
Tukea kestävän kehityksen yrittämiselle
Vihdillä olisi oiva tilaisuus hyödyntää Linnanniittuun rakentuvaa elokylää ja Globe Hopen kaltaisten edelläkävijäyritysten tuomaa mainosarvoa ja lähteä reippaasti edistämään kestävän kehityksen mukaista yrittämistä. Olisi syytä unohtaa kauppakeskukset menneen ajan ilmiönä ja etsiä uusia, pitkälle tulevaan suuntaavia keinoja, joilla Vihdin työpaikkaomavaraisuutta voidaan nostaa. Kunta voisi esimerkiksi tarjota tilat uudenlaiseen yrittämiseen luomalla Helsingin Kaapelitehtaan kaltaisia yhteisöjä, jossa pienet yrittäjät voisivat käyttää yhteisiä taloushallinnon palveluita. Yrityshautomon palveluita voisi kehittää, samoin koulutuspalveluja siten, että erityisesti pienet yritykset voisivat tuetusti kouluttaa henkilökuntaansa nyt laman aikana.
Voisimme myös Paltamon mallin perustaa ”työvoimatalon”, johon tulevat kaikki kynnelle kykenevät työttömät ja järjestää heille työtä ja toimintaa. Laskelmat kertovat hankkeen olevan taloudellisesti mahdollinen ja luultavasti kannattava. Työvoimatalon perustaa kunta yhteistyössä työvoimatoimiston, yritysten ja kolmannen sektorin kanssa.
Työpaikkaomavaraisuuden noston lisäksi kuntapolitiikassa on reagoitava lamaan, ja nopeasti. Kunnan on investoitava sekä rakentamiseen että korjausrakentamiseen joka tapauksessa, nämä investoinnit kannattaa ajoittaa laman pohjalle ja tähän alkuun. Myös lainaraha on nyt varsin edullista.
Sikke Leinikki