Samana päivänä (to 17.3), kun TV 1:ssä alkoivat vaalitentit, kokoontui Vihdin Käpykylään virkeä joukko ihmisiä keskustelemaan hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Koollekutsujana oli Vihdin vihreät ja paikalla oli kolme kansanedustajaehdokasta, AnaMaria Gutierrez- Sorainen Nummi-Pusulasta, Anu Frosterus Karkkilasta sekä Heikki Hiilamo Espoosta.
Tutkijasta osallistujaksi
Keskustelua viritti KELAn tutkimusprofessori Heikki Hiilamo, joka yrittäjä-toimittaja- ja tutkijavuosien jälkeen on nyt asettunut Vihreiden kansanedustajaehdokkaaksi. Omien sanojensa mukaan hän haluaa siirtyä tutkijasta enemmän osallistujaksi ja vaikuttajaksi.
Hiilamon tutkimusaiheet ovat viime aikoina keskittyneet hyvinvointiyhteiskunnan kehitykseen ja sosiaalipolitiikkaan. Hän oli mukana ns. SATA –komiteassa, jonka tavoitteena oli luoda uusia rakenteita ja ratkaisuja sosiaaliturvaan, mutta komitean työ jäi valitettavasti kesken. Tätä prosessia on Osmo Soininvaara kuvannut kirjassaan ”SATA-komitea, Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa” (Teos).
Pienten tuloerojen maissa ihmiset tyytyväisempiä
Hiilamo aloitti esityksensä monien tutkimusten vahvistamalla yhteydellä: varallisuuden ja rahan lisääntyminen ei suoraviivaisesti kasvata ihmisten onnellisuutta. Jossain vaiheessa varallisuuden kasvua ihmisten onnellisuuden kokemukset eivät enää lisäänny.
Ihmisten hyvinvoinnin kannalta rikastumista tärkeämpää on se miten tasapuolisesti yhteiskunnan varallisuus jakaantuu kansalaisten kesken. Mitä suuremmat tuloerot ovat, sitä enemmän on yhteiskunnassa sosiaalisia ongelmia. Kun rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät on tuloksena yhteiskunta, jossa kukaan – ei edes rikas – voi hyvin ja onnellisesti.
Tasa-arvo sitä vastoin luo turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta.
Sattuvasti samana päivänä, kun Heikki Hiilamo näistä tutkimuksista alusti Vihdin Käpykylässä, kolahti postilaatikkoon Hesarin Teemalehti Huomisen hyvinvointivaltio. Tässä lehdessä brittiläiset tutkijat Wilkinson ja Pickett kertovat uudesta kirjastaan, jossa he osoittavat, että sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ongelmat ovat vähäisimpiä tasa-arvoisissa pienten tuloerojen maissa, kuten Ruotsi, Suomi, Norja ja Tanska. Kirja ilmestyy vielä ennen vaaleja maaliskuun lopulla suomeksi nimellä Tasa-arvo ja hyvinvointi (HS).
Verotus oikeudenmukaisemmaksi, tukiviidakosta töihin
Mutta takaisin Vihreään iltaan Vihdissä. Hiilamo jatkoi verotuksesta ja sen muutostarpeista. Tällä hetkellä tilanne saattaa olla se, että pienipalkkainen esim. sairaanhoitaja maksaa suhteessa enemmän veroja kuin pääomatuloja nauttiva suuromistaja. Tämä ei ole oikeudenmukaista, verojen maksun tulisi olla paremmin linjassa veronmaksukyvyn kanssa. Toisaalta pitäisi perusturvaratkaisuilla ohjata ihmisten käytöstä niin, että pienienkin ansioiden hankkiminen tulisi kannattavaksi. Eli vähäisten tai lyhytaikaisten työtehtävien vastaanottaminen pitäisi olla aina kannattavampaa kuin toimettomuus tukien varassa.
Hiilamon vankkaan kokemukseen ja laajaan tutkimustietoon pohjaava alustus hyvinvointivaltion tulevaisuusnäkymistä kirvoitti illan yleisön ja kansanedustajakanditaatit vilkkaaseen sanavaihtoon. Illan annin kiteytti upeasti eräs mukana ollut pitkän työuran tehnyt virkeä eläkeläinen: ”…tärkeää on että jokainen meistä saisi tehdä tärkeää ja itselle mielekästä työtä, ja että pitäisimme huolta ja välittäisimme toisistamme…”
Siinä se, hyvinvointivaltion ajatus pähkinänkuoressa.
(JW)