Kemiönsaaren yhteen hiljaisempaan kolkkaan suunnitellaan kivilouhosta Destia toimesta. Kiviainesta tietysti tarvitaan rakentamiseen, teiden ylläpitoon ja moneen muuhun. Kiviaineista ei tule kuitenkaan käyttää holtittomasti vain siksi, että Suomessa peruskalliota pukkaa joka niemessä ja notkossa. Peruskallio kun ei ole uudistuvaa luonnonvaraa. Se on kököttänyt paikoillaan jo 2,5 miljardia vuotta. Korkea ikä ei itsessään turvaa arvokasta kohtelua, sen olemme nähneet yhteiskunnan muillakin alueilla.
Kallionmurskaukseen tarvitaan lupa. Luvan myöntää hakemuksesta kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, Kemiönsaaressa ympäristö- ja rakennuslupalautakunta. Sinne asian valmistelee ympäristösihteeri. Poiketen muista kunnallisesta päätöksestä tämä lautakunta ei voi tehdä päätöstä poliittisin perustein, leikillisesti sanoen mallia ”sulle-mulle” käyttäen. Lautakunnan päätöksen tulee perustua lakiin ja asetuksiin, liikaa liikkumavaraa ei ole.
Lupa on annettava, jos toiminnasta ei aiheudu haittaa terveydelle tai ympäristölle. Tämä voidaan varmistaa asettamalla toiminnalle lupaehtoja: rajoituksia melulle, pölylle, päästöille vesiin jne. Yleensä lupaehdot ovat tiukkoja, niiden valvontaa voisi ehkä tiukentaa tai järjestää uudella tavalla, niin ettei melumittauksia esimerkiksi tehtäisi lounastauoilla, kuten on kuulunut väitettävän. Helpostihan mittauksesta voidaan tehdä live-esitys, joka näyttää todellisen tapahtuman.
Kestävän kehityksen nimissä lupaehtoja voidaan viedä todella tiukkaan suuntaan vaatimalla parasta käyttökelpoista tekniikkaa, joka voisi louhoksilla tarkoitta esim. sähköisiä tai ainakin hybridimurskaajia ja ajoneuvoja. Nämä vaatimukset vaikuttaisivat hankkeen taloudelliseen kannattavuuteen, mahdollisesti jopa siinä määrin, että koko hanketta ei aloitettaisi. Mikä omasta mielestäni Kemiönsaaren Galtarbyn louhoksen kohdalla olisi hyvä asia. Ottaen huomioon hankkeen arvioidut vähäiset positiiviset taloudelliset vaikutukset Kemiönsaarelle (arviolta yksi kuljetusyritys saa töitä, satamalle tulee jonkin verran tuloja) ja toisaalta suuret negatiiviset vaikutukset luontoon, ilmastoon sekä ihmisten viihtyvyyteen, virkistyskäyttöön ja turvallisuuden tunteeseen – jopa turvallisuuteen – raskaitten ajoneuvojen ajaessa pahimmassa tapauksessa läpi vanhan, idyllisen Taalintehtaan kylän.
Nämä viimeksi mainitut – viihtyvys, virkistyskäyttö ja turvallisuus – tuntuvat olevan jokseenkin lainsuojattomia, vaikka ne ovat juuri sitä jokapäiväisyyttä (ja siksi ehkä liian itsestään selviä eikä huomionarvoisia?), jota paikkakuntalaiset ja tänne muuttavat, tai sitä suunnittelevat, arvostavat ja joita myös kunnan strategiassa, ohjelmissa ja markkinoinnissa tuodaan esille – luonto, hiljaisuus, matkailu. Nekin kuitenkin mainitaan laeissa, tässä lyhyesti niistä:
Ympäristönsuojelulaki 1§ Lain tarkoitus, kohta 2
”turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö…”
sekä 5§ Määritelmät, kohta 2, ”ympäristön pilaantumisella (tarkoitetaan) sellaista päästöä, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa:
”d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä;
e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä;
f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle”
Maakäyttö- ja rakennuslaki §1,
”Tämän lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä.”
Laki eräistä naapuruussuhteista §17
”Kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.
Arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat.”
sekä kunnan omat ympäristönsuojelymääräykset §1 TAVOITTEET
”1.1 Ympäristönsuojelumääräysten tarkoituksena on kunnan paikalliset olosuhteet huomioon ottaen
… säilyttää terveellinen, viihtyisä, sekä ekologisesti kestävä ja monipuolinen ympäristö”.
Miksi näitä ei käytetä perusteluina lupahakemusten rajoituksissa? Usein viitataan siihen, että itse paikan päällä ei tällaisia haittoja tule. Eipä tule, ei. Mutta louhoksen myötä Kemiönsaaren vähän liikennöidyillä teillä raskaat kuljetukset tulevat lisääntymään erittäin merkittävästi. Rannikkoreitti, kansallinen pyöräilyreitti, käyttää samoja teitä. Olisiko matkailijoista kuitenkin enemmän tuloja ja sosiaalista hyvinvointia majoituksen, ruokailun, ohjelmien jne. kautta kuin muutamasta kivikuormasta?
Suunnitelmien suuri kompastuskivi on Taalintehtaan tiiviin kyläyhteisön omalaatuinen elämäntavan merkityksellinen häiriintyminen, jos vapaata kuljeskelua vanhassa ruukkimiljöössä jarruttaa ajatus mahdollisesta kohtaamisesta yli 60 tonnin kivirekan kanssa. Vaikka kuljetukset toteutettaisiin kaikki suurempaa tietä 183 pitkin ja näin jätettäisiin Taalintehtaan ydinkeskusta rekkareittien ulkopuolelle olisi tilanne huomattavasti parempi, mutta minulle henkilökohtaisesti tämä ei riitä.
Omasta puolestani haluan olla rakentamassa Kemiönsaarta luonnonläheisyys, rauhallisuus ja turvallisuus johtotähtinä. Destialla on erilaiset johtotähdet. Eikä siinä mitään. Olen ollut useaan otteeseen yhteydessä Destiaan Galtarbyn louhoksen tiimoilta ja eri näkökannoista huolimatta keskustelut ovat olleet erinomaisen hyviä – toisiaan kunnioittavia, asiallisia ja jopa letkeitä. Uskon myös, että Destia on vakavissaan monipuolisten kiertotaloushankkeidensa kanssa. Nyt näiden sosiaalisten seuraamusten osalta Destia voisi kyllä vielä vähän petrata ja olla yritysvastuu-asioissa aivan eturintamalla. EU-lainsäädäntö yritysvastuudirektiiveineen tulee näihin kuitenkin jatkossa tarkemmin puuttumaan. Destia, teillä on valta, voima ja kunnia jättää Galtarbyn louhos kokonaan avaamatta. Hanke aiheuttaa joka tapauksessa suuria negatiivisia vaikutuksia ympäristöön, luontoon, ilmastoon ja paikallisten sosiaaliseen elämään, kun taas positiiviset vaikutukset paikkakunnalle ovat kovin vähäisiä.
Eräs keskustelukumppani huomasi yhteyden Taalintehtaalle johtavan tien numeron 183 ja saman numeroisen virren välillä. ”On meillä aarre verraton”, alkaa virsi. Pitäkäämme huolta aarteestamme, idyllisestä Taalintehtaan kylästä ja rauhallisista pikkuteistä ja niitä ympäröivästä luonnosta, niin ihmisenkin on hyvä olla.
Satu Zwerver