Poliitikot oli kutsuttu tutustumaan Kemiön keskuskouluun maanantaina 7.10.2024: ”Vietämme Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön lanseeraamaa Sivistyksen teemavuotta, jossa ministeriön yhteistyökumppanina toimii 150-vuotias Kansanvalistusseura. OAJ on mukana nostamassa sivistyksen arvostusta ja järjestää siksi Sivistyksen avoimet ovet -tapahtuman, jossa kunnan päättäjät pääsevät tutustumaan opetukseen. Tapahtumia on eri puolilla Suomea kouluissa, päiväkodeissa ja oppilaitoksissa.”
Eli sinne. 🙂 Kierros alkoi opettajanhuoneesta, jossa on panostettu mikrotaukoiluun palapelien ja muiden ajatuksia arjesta irrottavan toiminnan avulla. Kävimme pikkuriikkissessä kirjastossa, matikan- ja äidinkielen tunneilla, erityisopetuksen luokassa, lounaalla ja lopuksi keskustelimme keskuskoulun tilanteesta, hyvistä jutuista ja haasteista.
Kemiönsaaren suomalaisissa kouluissa asiat ovat varsin hyvin, siis paremmin kuin olin itse ajatellut. Opettajia on riittävästi, lähes kaikki päteviä, ryhmät ovat pieniä: parikymmentä oppilasta ja nekin pilkotaan tarvittaessa pienempiin ryhmiin. Päteviä opettajia saadaan Kemiöön naapurikunnistakin, mutta heille matka vielä eteenpäin Taalintehtaalle on usein aikamoinen kynnys. Ehdotin tutkittavaksi olisiko mahdollista – ja mitä se maksaisi – jos opettajille maksettaisiin kilometrikorvauksen lisäksi palkkaa ajomatkalta välillä Kemiö-Taalintehdas. Olin hämmästynyt, että siirtymistä ei lasketa työajaksi. Ei kyllä mun firmassa vaan noin tehtäisi… Paikallista sopimista parhaimmillaan. Kouluselvityksen aikana minua häiritsi, että emme keskustelleet siitä, mitä koulut saavat meille maksaa. Kannattaisiko meidän satsata tähän opettajien liikkuvuuden parantamiseen työajan laajentamisella? Siitä voisi irrota lehti-otsikoitakin.
Myös opettajien tarvitsee jatkuvasti oppia uutta. Heille on varattu 3 päivää koulutukseen (3×6 h), mutta muuttuvassa koulumaailmassa enemmänkin olisi hyvä olla. Budjetteja mietittäessä pitää tämä pitää mielessä.
Kemiönsaaren suomenkielisissä kouluissa oppilaat huomioidaan todella hyvin. Jakotunnit, joissa opiskellaan pienemmissä ryhmissä, ja erityisen opetuksen resurssit ovat hyvät. Varhan myötä jopa kuraattorien ja psykiatrin määrä on kasvanut. Vaikeissa tapauksissa valmiudessa on monialainen ryhmä asiantuntijoita auttamassa lapsia/nuoria ja perheitä.
Kouluihin olisi hyvä saada lisää aikuisia. Jonkin vuoden kouluvaari/-mummi-toiminta pyöri ihan hyvin, nyt sitä aiotaan viritellä uudestaan. Ehdotin, että olisiko (lähinnä) eläkeläisten mahdollista käyttää koulun tiloja koulu-aikana harrastuksiinsa (puu- ja metallityöt, kirjallisuus, taideaineet) ja olla samalla luonteva osa koulun väkeä. Ylisukupolviset kontaktit ovat jo rikkautta sinänsä ja muiden aikuisten läsnäolo voisi vaikuttaa rauhoittavasti koulu-arkeen.
Heitin myös idean yhdistysten ja koulujen yhteistyöstä esimerkiksi pienhankinnoissa. Joku yhdistys voisi olla kiinnostunut keräämään rahaa tai muuten lahjoittamaan summan koululle vaikka lokerikon hankintaan. Tai maksamaan paikalliselle pienyrittäjälle, että tämä uusii rikki menneet tuolien päällykset. Tällöin pitäisi yhdistyksillä olla tiedossa mitä kouluilla tarvitaan. Onnistuisiko tämä kunnan yhdistyskoordinaattorin kautta?
Kieliryhmien yhteistyöstä keskustelimme myös. Yhteistyötä on kuulemma jo aloitettu avaamalla nuorisotila Baana samanaikaisesti molemmille kieliryhmille. Kaksikielisiä tunteja esimerkiksi saksankielessä ja teknisissä töissä on kokeiltu, mutta kaikille sellainenkaan ei ole sopiva juttu. Kontakteja kieliryhmien välillä tulee kuitenkin saada säännöllisesti, pelkkä laavuretki kerran vuodessa ei siihen riitä. Ja yhteiselo on aloitettava niin pienenä kuin mahdollista, silloin eroja ei edes huomaa. Tällä hetkellä Amosparkenissa tämä toteutuu mainiosti. Meillä on siis toivoa!
Etäopetuksestakin puhuttiin. Siinäkin on haasteensa eikä se kaikkeen sovi, mutta sitäkin on jo hyvin tuloksin kokeiltu. Valtiovalta tulee varmasti kehittämään tätä osa-aluetta tulevina vuosina, joten kaikkea tarvitse tehdä itse. Tekniikan ja tekoälyn ripeä kehittyminen tuovat tähän varmaan ennenäkemättömiä mahdollisuuksia.
Oli oikein mielenkiintoinen päivä, kiitos siitä järjestäjille! Pääsimme lounaallekin ja hyvää oli. On kuulemma joka päivä kasvisvaihtoehto tarjolla. Hienoa!
– Satu Zwerver –