Helmikuussa 2021 se alkoi.
”Olen liian vanha, ei ole minua varten!”
Jokin kysymyksessä jäi askarruttamaan, yölläkin tuli ideoita, mukaan menemällä voisin kerätä vihreille joitakin ääniä. Unielämä toi slouganinkin: Elämän puolesta , -yhdessä!
Ihmistapaamiset olivat koronan vuoksi kortilla, netissä saattoi kirjoitella ja mainosten jako Taalintehtaalla tuntui pohkeissa ja samalla uskomattoman hienot asuinpaikat puutarhoineen tulivat tutuiksi. Kolme kertaa kiersimme Gunillan kanssa samat postilaatikot, samat kerrostaloportaat, jokaisella talolla oma tunnelmansa, jopa porraskäytävälläkin.
Kevään seuranta, valokuvaus, lukeminen, kirjoittaminen, kaikki nämä kärsivät niukkuudesta. Tilalle tuli vaaliohjelman laatimista, ryhmäkokouksia, opiskelua, zoom-kokouksia, videon kuvaustakin harjoiteltiin. Varsinais-Suomen liitto tarjosi koulutusta samoin Vihreät. Hullua kyllä uusien asioiden opiskelu tuntui virkistävältä, vaikka vaalien lykkääminen teki keväästä todella pitkän. Vaalivalvojaisiin ostin kaksi täytekakkua, mutta illan lähestyessä varhainen nukkumaan meno tuntui paljon houkuttelevammalta ja jäin kotiin. Juuri yöunille mennessä mies kurkisti paikallisia vaalituloksia ja ei todellakaan voi olla totta, hyvästi rauhallinen makea uni, ei sen noin pitänyt mennä! Olin tullut valituksi valtuustoon Vihreiden edustajana.
Opiskeluun tuli uusi perusteellisempi ote, valtuustoryhmän ja teknisen vaaliliiton perustaminen, vanha tulostin hajosi Kuntalakia pursuttaessaan. Kuntalaki antoi raamit tulevaan, sieltä tuli tieto, että valtuuston vanhimpana avaan ensimmäisen kokouksen, minä untuvikko, joka en ole koskaan ollut politiikassa, mutta ihmisiä ja kokouksia on elämässäni ollu todella runsaasti.
Ensimmäinen valtuustokokous alkoi vaivata mieltäni ja näihin mietteisiin aamulla herätessäni päätin, että tästä on tehtävä loppu. Heti aamukahvin jälkeen kirjoitin tulevan valtuuston avaussanat 9 päivää ennen kokoontumista:
Aina, kun kouluvuosi elokuussa alkoi, tunsin riemua uudesta mahdollisuudesta. Työn saattoi jälleen kerran, kertoja oli 40, aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä, uusin voimin.
Uusi valtuusto, uusi tilanne sosiaali- ja terveysalalla, Kemiönsaari kuntana ja osana Turunmaan saaristoa, -kaikki nämä tarjoavat erinomaisia MAHDOLLISUUKSIA!!
Ihminen ei voi elämässään itse päättää kaikkea mitä vastaansa saa, mutta hän voi voimiensa mukaan päättää miten hän kohtaamiinsa asioihin suhtautuu.
Samoin kunta asukkaineen, virkamiehineen ja valtuutettuineen voi päättää näkeekö vastassa olevan mahdollisuutena.
Tulevaisuus syntyy valinnoista, tavasta kohdata vastaan tuleva. Näemmekö vastoinkäymisiä ja vihollisuuksia vai mahdollisuuksia ja kumppaneita.
Kunnan kehitys ja tulevaisuus rakentuvat yhteistyönä.
– Marianne Jokinen –